Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Koronavirus Näköislehti Live Nostalgia Kaupallinen yhteistyö

Mitä enemmän viestintä siirtyy verkkoon, sen tärkeämpää on muistaa, että vastuu sanoistamme on täysin meillä itsellämme

Puhutko sinä verkossa samalla tavalla kuin kasvotusten? Vai onko oman ruudun ääreltä, ”omasta kuplasta”, helppo heitellä raivokkaita kommentteja, mukahauskoja läppiä, solvauksia tai ehkä jopa tappouhkauksia? Verkossamme 15.10. julkaistussa artikkelissa käsitellään netissä tapahtuvaa kiusaamista ja vihapuhetta. On huolestuttavaa, että EU Kids Online -tutkimuksen kaksi viidestä nuoresta on nähnyt verkossa jompaa kumpaa, jollei molempia. Vielä huolestuttavampaa on, että niiden tunnistaminen on ilmeisen vaikeaa. Mutta miksi niin on? Varmastikin siksi, että meitä ihmisiä on niin monenlaisia. Toisille haukku tekee haavan, toisia taas verkossa tapahtuva öykkämöykkä ei voisi vähempää kiinnostaa, ja toisia se aiheesta riippuen jopa huvittaa. Kun viestintä siirtyy enemmän ja enemmän verkkoon, toisen osapuolen reaktioiden tai tunteiden arvuutteleminen menee aina vain vaikeammaksi. Se tuntuu olevan jopa niin vaikeaa, ettei sellaiseen viitsitä vaivautua. Tähän itse asiassa törmää valitettavan usein myös ”oikeassa elämässä”. Omaa heikkoa itsetuntoa yritetään pönkittää tokaisemalla, että mua ei todellakaan kiinnosta, mitä muut ajattelee. Ennen vanhaan sentään sanottiin, että ei kiinnosta, mitä muut ajattelee minusta . Pitäisikö meidän kuitenkin olla vähän kiinnostuneempia siitä, mitä muut ajattelevat? Pitäisikö meidän oikein harjoitella sitä, miten vuorovaikutus ja sosiaaliset taidot toimivatkaan? Ennen kaikkea, miten ne toimivat verkossa, somealustoilla ja etäyhteyksien päässä, kun sanattomasta viestinnästä ei ole apua? Tiedän, että jotkut eivät halua ajatella ulosantiaan yhtään etukäteen tai suodattaa sanojaan, vaan esiin vedetään välittömästi sananvapaus-kortti. Kyllä, meillä on onneksi vielä sananvapaus, ja me saamme ja meidän pitääkin kyseenalaistaa, kritisoida, ottaa kantaa, vaikuttaa. Kysymys onkin siitä, miten me sen teemme, ja miksi. Pystynkö perustelemaan mielipiteeni, ja pyrinkö oikeasti saavuttamaan sillä jotain? Vai teenkö sen vain oman pahan mieleni siirtämiseksi toiselle? Vastuun sälyttäminen muualle on tämän päivän trendi, mutta jos haluamme pitää kiinni sananvapaudestamme, meidän on pystyttävä myös kantamaan vastuu sanoistamme. Myös niistä kirjoitetuista.