Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Koronavirus Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö

Kun Maritta Pahlman pääsi tutustumaan Virtaan, hänet valtasi teiniajoilta tuttu pitelemätön innostus

Melkein omaan kroppaani sattui, kun vanha kirjastotalo pari vuotta sitten tummana pilvisenä päivänä sai kylkeensä ensimmäiset ilkeät moukariniskut. Rakennus oli Rauno Vuorelan upea taidonnäyte, hieno ajankuva, viisaan lailla viisaasti eteenpäin katsova. Muistin vuoden 1966 viimeiset minuutit: seisoin vanhempieni kanssa kumitehtaan kulmalla odottamassa, miten kohta räiskähtäisi ilmoille ilotulitus upouuden kulttuurin kehtomme kunniaksi – koin suurta ylpeyttä Nokiasta. Aiemmin oli tyytyminen pikkukylän sivukirjastoon. Se oli auki yhtenä iltana viikossa, ja koulun alakerran hyllymetrit rajatut. Keskustan kirjasto avasi uuden avaran maailman. Teinityttöä ravisteli tunne, että saattaisi vaikka loppuelämänsä viettää lukemalla kaunokirjallisuutta – aloittaa A:sta ja päätyä Ö:hön, sitten sama takaperin. Sukeltaa tiedekirjojen ihmeisiin Montussa keskellä salia. Kuunnella musiikkia kirjastossa – ennenkuulumatonta. ”Penttilän Eepe oli jo 12-vuotiaana asioinut kirjastossa kirkon sakastissa.” Pari viikkoa sitten sain ennakolta tutustua kirjasto- ja kulttuuritalo Virtaan. Noustessani laveita portaita minua ravisteli sama teinitytön tunne: pitelemätön innostus. Jotta kulttuurin kehto olisi aikaansa seuraava ja voisi jatkaa keinuntaansa nitisemättä, se tarvitsi uuden kodin. Hyvä Nokia! Hyvä te, etunojassa kulkevat päätöksentekijät, viranhaltijat ja toteuttajat. Millaisen lisäbuustin Virrasta saavatkaan kymmenet nokialaiset kulttuuriyhdistykset ja muut yhteisöt. Oma vierailuni talossa liittyi Nokia-Seuran maalisuoralla olevaan tarinakirjahankkeeseen. Nokia – 101 tarinaa tullaan julkaisemaan pian Virran yleisöavajaisten jälkeen. Kulttuuritalon Stagella nähdään myös tarinoihin liittyvä lasten ja nuorten kuvataidenäyttely. Virta on arkkitehtonisesti hieno. Nokia-näkymä sen lasisista seinistä ulos on hieno. Kuten Vuorelan kirjastossa, myös tässä talossa on mainioita oivalluksia. Vaikkapa valkoista kreppipaperia muistuttava ulkopinta. Ja että sen nimi on Virta – koko kaupunkimme vuolas ydin. Myös Nokia-Seura sai osallistua tilojen nimeämiseen. Salin nimi Hiomo viittaa teollisuusperinteeseemme, Tehdassaaren puuhiomosta lähteneeseen. Nimi viittaa myös siihen, miten ihminen hioo kulttuuria ja kulttuuri ihmistä. Ryhmätyötila Eepe muistuttaa agraarisista juuristamme. Penttilän Eepe oli jo 12-vuotiaana asioinut kirjastossa kirkon sakastissa. Vielä tovi on odotettava pääsyä kääntämään uusi sivu kirjastossa. Kohta asiakasvirta vyöryy ovista sisään talon pipsojen ja pasien palveltavaksi. Nokian kirjaston Pasi on ihan lyömätön asiakaspalvelija. Tarinakirjaa varten syksyllä halusin vain katsella kirjojen kiinnostavia ulkoasuja. Mistä hyllyistä etsiä? – Epätavallinen toive, kiinnostavaa! Pasi tarttui heti. Ette arvaa, miten kirjastoasiakasta lämmitti se innostus ja ihailtava ammattiylpeys. Ja hymy.