Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Koronavirus Näköislehti Live Nostalgia Kaupallinen yhteistyö

Isät kaatuivat, orvot jäivät – Talvi- ja jatkosota jättivät yli 200 nokialaislasta elämään elämäänsä ilman isää

Vuonna 2001 Nokian Sotaveteraanit ry julkaisi muistomatrikkelin nimeltä Nokian, Suoniemen ja Tottijärven sankarivainajat 1939- 1945. Matrikkelissa julkituodaan paitsi noiden paikkakuntien sankarivainajat myös heidän jälkeensä jääneet läheisensä, vaimot ja lapset eli isättömät sotaorvot. Toki lapsettomat ja naimattomat sankarivainajatkin ovat saaneet sijansa matrikkelin sivuilla. Sankarivainajien omaisten, sotaleskien ja sotaorpojen osa ja kohtalo ei ollut helppo noina raskaina vuosina. Varsinkin aviomiesten ja lasten isien menettäminen lienee koskettanut syvältä. Matrikkeli kiinnosti minua, koska olen itsekin sotaorpo. Isäni kaatui vuonna 1943, mutta palataan siihen hieman myöhemmin. Raskaita lukuja Menkäämme tarkemmin matrikkelin sisältöön. Siihen on merkitty seuraavat luvut Nokialta (yhteen lasketut luvut Nokialta, Suoniemeltä ja Tottijärveltä, jotka ovat kaikki nykyistä Nokiaa): Sankarivainajat talvisodassa: 109 Sankarivainajat jatkosodassa: 202 Yhteensä sankarivainajia talvi- ja jatkosodissa: 311 Sotaorpoja talvisodassa: 96 Sotaorpoja jatkosodassa: 117 Sotaorpoja yhteensä talvi- ja jatkosodissa: 213 Sankarivainajaisiä talvisodassaa: 44 Sankarivainajaisiä j atkosodassa: 59 Sankarivainajaisiä yhteensä 103 Siinä niitä, muutamia lukuja raskailta sotavuosilta. Luvut on poimittu muistomatrikkelista, joka ilmestyi vuonna 2001. Matrikkelin lukuja on esitelty tarkemmin oheisissa faktalaatikoissa Nokian, Suoniemen ja Tottijärven osalta. Ajat olivat ankeat, surua ja murhetta riitti sekä sota-, että kotirintamalla. Molemmat rintamat kuitenkin kestivät, eivätkä murtuneet. Isättömiksi jääneet sotaorvot kasvoivat, varttuivat ja voimistuivat. Ikää tuli lisää ja sen myötä he rupesivat jatkamaan isiensä alkuun panemia, mutta heiltä kesken jääneitä töitä. Hiki kihosi usein otsalle, mutta varmasti joskus myös kyynel silmäkulmaan. Yritin jokin aika sitten selvitellä eri tahoilta, paljonko Nokialla on vielä elossa olevia sotaorpoja. Nykyisinhän sekä Suoniemi että Tottijärvi kuuluvat molemmat Nokiaan. Täsmällistä tietoa orvoista en saanut mistään. Varmaa on kuitenkin se, että sotaorpojen lukumäärä ei ole enää kovin suuri ja yhtä varmaa on myös, että heidän lukumääränsä pienenee koko ajan. Ilman isää Tämän jutun alkupuolella jo totesin, että olen itsekin sotaorpo. Olen nähnyt isäni parin viikon ajan, kuten hänkin minut, oman poikansa. Mitään mielikuvaa isästäni minulla ei ole, vain valokuva pöydällä äitini kuvan rinnalla. Synnyin 10.9.1943 Nokian sairaalassa. Kolme päivää myöhemmin isä tuli lomalle sotarintamalta ja näimme toisemme ensi kerran. 26.9.1943 minut kastettiin ja ristittiin Ossi Kaleviksi. Seuraavana päivänä isän loma päättyi ja edessä oli paluu rintamalle. 7.11.1943 saapui sitten suruviesti: Isä oli kaatunut 3.11. Karhumäessä. Äidin kanssa jäimme kahden. Elelimme yhdessä vuoteen 1949 saakka. Sitten hän löysi uuden miehen, meni naimisiin ja sain isäpuolen. Lapsia heille syntyi neljä vuosina 1949–1958. Isäpuolelleni he olivat tärkeitä, toki myös äidilleni, totta kai. Minä puolestani olin isäpuoleni ongelmakohta, ”ylimääräinen perheenjäsen” , vieraan miehen lapsi eli se ”naapurin kakara.” Huomasin sen monesti iän karttuessa. Minulla ei koskaan ole ollut isähahmoa. Isäpuoli oli, mutta hän ei ollut kuin korkeintaan puoli-isä, jos sitäkään. Olin hänelle pelkkää ”ilmaa”, mutta sainhan kuitenkin olla lähellä Hilmaa , omaa äitiäni. Hän minua neuvoi ja opetti, ohjasi ja kasvatti elämäni alkuvuosista lähtien. Hän oli läheiseni ja tunnustankin rehellisesti, että olen aina ollut äidin poika, mutta en suinkaan koskaan mikään mammanpoika. Tapaaminen Syyskuun 9. päivänä 2020 kello 12, Raimo Valkaman talon pihamaa Nokian Ristiveräjissä. Syksyinen, lämpimähkö sää, ei sadetta. Pihaterassin tuoleilla istuu kolme sotaorpoa: Airi Vaske , 77, Raimo Valkama , 79, ja Ossi Virtanen , 77. Airi ja Raimo kertovat elämästään ja Ossi toimii kirjurina. Seuraavassa kaksi mielenkiintoista tarinaa. Airi Onerva Anneli Vaske o.s. Toivonen Airi syntyi Nokialla 2.12.1942 ja hänen isänsä kaatui Heinjoella 29.6.1944. Tytöllä oli ikää tuolloin 1 vuosi ja 6 kuukautta. Elämänsä alkuvuodet Airi vietti mummunsa hoivissa, mutta oli myös paperitehtaan lastentarhalla, kunnes kouluikä koitti. Ensimmäiset luokat Airi Toivonen kävi Koskenmäen koulussa eli ”Nappilassa”, joka sijaitsi palokunnan vieressä. Sitten oli siirtyminen Koskenmäen uuteen kouluun, joka valmistui vuonna 1951. Seuraavina olivat vuorossa jatkokoulu ja ammattikoulun ompelulinja, josta tyttö sai päästötodistuksen vuonna 1959. Naimisiin Airi ehti jo samana vuonna. Kaksospojat Jari ja Jarmo syntyivät 1960 ja tyttö Virpi 1966. Työelämä kutsui vuonna 1961. Ensin Nokian Kenkätehtaalla eli ”Limperillä” Koskenmäessä vuodet 1961–1972, sitten Kumitehtaalla, josta jäi eläkeputkeen vuonna 1999. Airin teatteri- ja lausuntaharrastus alkoi jo 13-vuotiaana jatkokoulussa. Nykyisin kuvioissa ovat mukana myös käsityöt, lukeminen ja lenkkeily. Esiintyminenkään ei suinkaan ole Airilta unohtunut. Nokian Eläkeläisissä hän vetää esiintymistaidon ryhmää, joka sitten esittelee osaamistaan eri tilaisuuksissa. Jos tarvitaan, Airi kyllä astuu itsekin estradille, teemoinaan pakinat, runot ja sketsit. Kun kysyin Airilta, mikä on ollut eniten mieleen jäänyt tapahtuma hänen elämässään, vastaus tuli empimättä: – Kyllä se on ollut turvallinen lapsuus, josta kiitos omalle mummulle. Surullisin tapahtuma taas oli mummun kuolema vuonna 1956. Airi kertoo miehestään Raimosta : – Kun menimme naimisiin 1959, alkoholi oli hänelle tärkeämpi kuin oma perhe. Meillä oli lasten kanssa vaikeaa. – Viinan kanssa läträämistä kesti yli 20 vuotta. Sitten Raimo pystyi tekemään täyskäännöksen. Kun hän kuoli 2004, raittiutta oli kestänyt 20 vuotta. Sitä kunnioitan, sanoo Airi Vaske nyt. Nykyhetken terveydestään ja kunnostaan Airi toteaa: – Yleisesti ottaen kunto on melko hyvä, mutta kyllä tämän ikäisellä ilmenee jo jotain ”kremppojakin”. Lopuksi Airi Vaske kevensi jo hieman vakavaakin tunnelmaa nostamalla esiin pari perimäänsä ominaisuutta: – Sain äidiltäni isot tissit ja sepelvaltimotaudin! Naseva ja osuva, hauskakin analyysi, joka toi hymyä huulille. Raimo Erik Valkama Raimo Valkama syntyi Nokialla 4.6.1941. Hänen isänsä haavoittui 5.8.1941 Hiitolan Ala-Kokkolassa ja kuoli seuraavana päivänä sairaalassa. Raimo Valkamankin lapsuuteen kuuluivat tärkeinä tekijöinä oma äiti, kaksi vanhempaa sisarta ja oma mummu. Heidän hoivissaan aika vierähti aina kouluikään saakka. Raimon koulutaival alkoi, kuten Airinkin, Koskenmäen ”Nappilasta”. Sitten seurasivat nykyinen Nokian koulu ja edelleen Koskenmäen uusi koulu 1951. Sieltä siirryttiin jatkokouluun ja lopuksi ammattikouluun vuosiksi 1956–58. Työura alkoi heti koulun jälkeen paperitehtaalla, tarkemmin sanoen aseman varastolla ja sitten paperikoneella 1959. Armeija oli vuorossa 1961. Sen jälkeen mies palasi paperitehtaalle sanoen kuitenkin itsensä irti vuonna 1962. – Sitä päätöstä olen katunut, sanoo Raimo nyt. Paperitehtaan jälkeen seuraava työpaikka löytyi VR:n Tampereen varikolta. Siellä mies työskenteli veturiasentajana. – Kyllä se leipä ruokapöytään löytyi sieltäkin, vaikka ehkä hieman kapeampana, muistelee Raimo. Vuonna 1999 Raimo Valkama siirtyi varhennetulle varhaiseläkkeelle. Avioliiton Raimo solmi 1964 Marja–Leenansa kanssa. Liitosta syntyi kaksi lasta, Anu 1966 ja Mikko 1975. Anu on koko työuransa ajan työskennellyt matkailualalla. Mikko puolestaan on professori Tampereen Teknillisessä Yliopistossa. Musiikki eli tarkemmin sanoen kuorolaulu on kuulunut Raimo Valkaman harrastuksiin jo aivan nuoresta lähtien. Kansakouluaikaan, 1954, hän oli mukana laulamassa Nokian Pyryn kisälliryhmässä. Työelämässä, Tampereella ollessaan, Raimo liittyi 1963 Rautatien Mieslaulajiin, toimien myöhemmin kuoron puheenjohtajanakin. Vuonna 1980 oli vuorossa Nokian Työväen Mieskuoro. Aluksi rivimieheksi eli laulajaksi, mutta myöhemmin hän luotsasi kuoroa myös puheenjohtajana vuosina 1985–2001 ja uudelleen 2004–2011. Ääneltään Raimo on ykkösbasso ja laulu jatkuu edelleen Nokian Työväen Mieskuorossa. Yksi tärkeä vuosiluku Raimon musiikinharrastuksessa oli vuosi 1993, jolloin hänen aloitteestaan perustettiin Lauluyhtye Mix’ette, jonka toiminta kesti vuoteen 2018, eli 25 vuotta. Suomen Työväen Musiikkiliitossa Raimo Valkama vaikutti myös aikoinaan. Ensin hallituksen jäsenenä, sitten varapuheenjohtajana ja viimeksi puheenjohtajana. Harrastuksistaan Raimo nostaa esille liikunnan ja mainitsee senkin, että omakotitalossa liikuntaa kyllä riittää laidasta laitaan. Hiihto ja pyöräily kuuluivat ohjelmistoon aikaisemmin, mutta nykyisin ne ovat jääneet vähemmälle. Raimo Valkaman elämän kohokohta oli, hänen omien sanojensa mukaan, Marja-Leena-vaimon löytäminen Linnavuoresta ja sen myötä perheen perustaminen. Pohjakosketus oli taas vaimon sairastuminen Alzheimerin tautiin. Se oli kova isku. Aluksi Raimo toimi Marja-Leenan omaishoitajana, kunnes vuonna 2019 vaimo pääsi Nokian hoivakotiin. – Siellä käyn häntä usein katsomassa, kertoo Raimo Valkama. – Omaa terveyttä on vielä jäljellä, mutta kyllä erilaiset vaivatkin ovat tuttuja, jatkaa mies. Ehkä huomasitte, että nämä kaksi tarinaa olivat hyvinkin yhteneväisiä. Monet asiat toistuvat molempien kohdalla ja samaa reittiä he ovat kulkeneet enemmän tai vähemmän. Airi Vaske ja Raimo Valkama tiedetään ja tunnetaan Nokialla useista eri yhteyksistä. Mutta moniko vanhempikaan nokialainen tiesi ja muisti, että molemmat ovat myös sotaorpoja?