Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Blogit Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Eurovaalikone

Karnevaalitunnelma oli katossa Siuron kylänraitilla – Väinö, 2 vuotta, popsi kourallisen kuoreita ja on selvästi ukkinsa kaltainen kalamies

Se, jos joku on varma kevään merkki, kun lipot ilmestyvät Siuronkosken partaalle ja illan hämärässä kylän kalamiehet kerääntyvät rautatiesillan kupeeseen toiveissaan vain se tärkein. Nousisipa kuoreparvi, pullistuisipa haavi, täyttyisivätpä pian nälkäisten vatsat. Ja kas, kun Kuorekarnevaalipäivä lauantaina koitti, oli Siuron Myllypirtillä tarjolla kystä kyllä, niin paistettuna, friteerattuna kuin purkitettunakin. – Tämä taitaa olla 34. kerta, kun Kuorekarnevaalit järjestetään. Eipä ole minullakaan jäänyt montaa kertaa talkoot väliin, muistelee tirisevän pannun ääressä hääräävä, jo nelisenkymmentä kiloa kuoretta paistanut Erkki Saarinen . Ensimmäiset asiaankuuluvasti etuajassa Niin, talkootyöllähän nämä kyläjuhlat on aina järjestetty. Nokian Kuljun omakotiyhdistyksen kotiseuturakkautta huokuva porukka on päivätolkulla perannut, maustanut ja purkittanut noita pikkuruisia eväkkäitä, pussittanut irtokarkkeja, laskenut lättytaikinan tarvetta ja arvioinut makkaramenekkiä. Ja vihonviimeisenä, juhlapäivän aamutuimassa, Erkka ”Leipuri” Lehtonen on vielä pyöräyttänyt itse vaivaamastaan taikinasta satakunta pikkupullaa ja tuplamäärän munkkeja. Jotka muuten loppuvat pian, huikkaa kahviosta happihyppelylle rientänyt Vuokko Niemelä . Ensimmäiset hoppuhousut ovat näet ilmaantuneet pihamaalle jo tuntia ennen juhlan alkamista, ja hieman myöhemmin kahvion rouvat lataavat sadan kupin keittimeen jo toista sumppisatsia. Tunnettua linnunlaskemistekniikkaa mukaillen yritän saada käsitystä siitä, monetko hymyilevät kasvot ja iloisesti rupattelevat suut kojujen ja tanssilavan välimaastosta löydän. Laskutehtävä on mahdoton, mutta se on selvää, että suosio on suunnaton. Humppaa, taikka pompi, taikka humppaa... Tanssilavalla valssi taukoaa, ja Keijo Saarisen johtama HaBaRu katoaa ansaitulle tauolle. Pitkälle alamäkeen kiemurtelevassa lättyjonossa meno näyttää rauhallisen odottavalta, mutta nurkan takana tapahtuu. Lasten riemunkiljahduksia säestävät satunnaiset ”älä riisu sukkia”- ja ”päästä Väinökin kiipeämään” -huudot, joten tämähän on nähtävä. Nokialla asuvalle Jani Lähteelle Kuorekarnevaalit on tuttu juttu, pomppulinnassa sinne tänne singahteleville 4-vuotiaalle Ainolle ja 2-vuotiaalle Väinölle ei vielä niinkään. Väinössä on selvästi ainesta, sillä pikkumies on popsinut noin vain viitisentoista kuoretta. Aino, joka on muuten ehtinyt pomppulinnan lisäksi jo vetäisemään tanssilavalla parit sambat ja rumbat, on isänsä mukaan tyytynyt toistaiseksi vain nyrpistämään kuoreille nenäänsä. ”Maailman paras tuoksu” Eikä rasvassa paistuvan kalan tuoksu ihan herkkänenäisille olekaan, mutta Ainon ja Väinön ukille Aimo Kaikkoselle se on maailman paras tuoksu. – Kyllä ne täälläkin ihan yhtä hyvältä maistuivat kuin Koivujärvellä, jossa vietetään myös kuorejuhlia. Siellä minäkin olen käynyt vetämässä nuottaa, mutta täällä olen nyt ensimmäistä kertaa, sanoo Nivalassa asustava Kaikkonen. Ensimmäistä ehkä, mutta ei varmasti viimeistä. Tällaisia kyläjuhlia tarvittaisiin ihan joka puolelle Suomea, mies sanoo, ja kuulostaa hieman surumieliseltä todetessaan, että ennen vanhaan niitä olikin. Ajat ovat muuttuneet. ”Oi niitä aikoja” Niin ne ovat muuttuneet Siurossakin, mutta kuoreiden ystävien onneksi vain vähän. Terttu ja Asko Häyrinen kertovat poikenneensa Kuorekarnevaaleille nyt ensimmäistä kertaa sen jälkeen, kun tapahtuma siirrettiin jokunen vuosi sitten valssimyllyn edustalta Myllypirtille. Silloin ennen vanhaan meno oli toista, olutbussissa laulu raikasi ja kuoreiden perkaamisen MM-tittelistä kisattiin lähes sormet verillä. – Mukava tunnelma täällä on. Oikeastaan tämä on parempi paikka, ja lapsiperheet näyttävät viihtyvän erityisen hyvin, pariskunta toteaa. Kaukaa viisas onnetar Kuoreita ei enää tosiaan perata kullankiilto silmissä, mutta jonkinlainen jännityksen värinä tanssilavan liepeille on nousemassa. Tänään kisataan näköjään siitä, kuka vie parhaat arpajaispalkinnot. Kari Silvennoinen on tainnut olla liiankin ahkera arpamyyjä, sillä ainakaan omat lappuseni eivät tällä kertaa osu kohdalleen. Mutta se ei haittaa. Onnetar on näet viisas, ja osuu yhdellä voittonumerollaan viereeni. Sellaiseen onnentuuletukseen ja tuollaisiin sädehtiviin silmiin kuin nelivuotiaalla Jade Pulakalla palkinnon saatuaan on, ei kukaan aikuinen pystyisikään. Tyttö esittelee aarteitaan kuin olisi saanut kuun taivaalta, ja ehkä hän onkin. Eihän siihen välttämättä tarvita muuta kuin kukkia, karkkeja ja kuoreita. Edit 12.5. klo 17.42: Korjattu tanssiorkesterin nimi HaBaRuksi.