Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Koronavirus Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö

Matti Kuusela oppi uutta Ruutanasta kirjailija Anni Kytömäen kanssa: ”Tällaisia järvien pitäisi olla”

– Kuuletko? Käpylintu! Ja rautiainen, hippiäinen, punarinta… Astelen Anni Kytömäe n kannoilla ylös juurevaa polkua ja nyökkäilen nolona lintujen nimille – en kehtaa tunnustaa, etten tunnista niistä ainuttakaan. Kunnes kuulen joten kuten tutun kraakaisun. ”Korppi?”, uskallan kainosti ehdottaa. Anni nyökkää. Rohkaistun jatkamaan matkaa. Olemme vaeltamassa yhteen Siuron seitsemästä ihmeestä, Ruutanajärvelle. Vanhan ja melkein satumaisen metsän halki vievä polku on Annille hyvin tuttu. –Tulin Ruutanalle ensimmäisen kerran 5-vuotiaana. Mummu ja vaari toivat lapset retkelle. Mukana olivat veljeni Pekka ja Juho ja serkut Jukka ja Mikko, Anni palaa vuoteen 1985. Jim vai DaCapo? –Minusta tuntui, että vaellus kesti koko päivän, vaikka eihän Ruutanankadulta tule matkaa kuin reilu kilometri. Meillä oli eväät mukana. Parasta kuitenkin oli, että saimme valita jälkiruuaksi Jimin tai DaCapon. Tällä vuosituhannelle syntyneille kerrottakoon, että tuohon maailman aikaan tarjolla oli vain kahta suklaapatukkaa, punaiseen kiedottu Jim ja keltaruskealla päällystetty DaCapo. Kumman otit? –Tietysti Jimin. DaCapo oli minusta aina jotenkin epäilyttävä. Puro, siis laskujoki Vähäinen puro solisee lähellä polkua. – Siinä menee Ruutanan laskujoki. Se päätyy lopulta Kuloveteen. Niin. Vaikka siurolaiset mieluusti pitävät Ruutanaa mysteerijärvenä, jonne ei tule ja josta ei lähde vettä mihinkään, kyllä sillä laskujoki on, vaikkakin kapoinen. Olemme hetkessä perillä, ylhäällä. Näky on paitsi lumoava, myös ainutlaatuinen: vanha, tuuhea metsä kiertää koko järven, ei aukon aukkoa. Anni katselee järveä hymyillen. – Tällaisia järvien pitäisi aina olla, keitaita keskellä metsää. Järvi pitää voida kiertää. En usko, että kukaan käy Ruutanallakaan kulkematta järven ympäri, se vain kuuluu asiaan, ainakin Suomessa, Anni sanoo. – Näin on ollut aina. Polku löytyy lähes jokaisen järven ympäriltä. Ja koska olemme nyt suureksi iloksi ja onneksi luonnonsuojelualueella, Ruutanaa ei ole blokattu metsänhakkuilla tai mökittämällä. Järvet, joiden rannat on valjastettu yksityiskäyttöön, ovat traagisia tapauksia sekä luonnonvaraisten eliöiden että ihmisten kannalta. Kirkas ja vanha Ihastelemme Ruutanan kirkkautta ja ikää. – Ruutanajärvi on yksi vanhimmista järvistä, syntynyt noin 9000 vuotta sitten. Silloin Ancylusjärven pinta alkoi laskea Tanskan salmien auettua, luontokartoittajaksi alunperin opiskellut, nykyinen kirjailija valistaa minua. – Ruutana on sisämaan järveksi vanha, koska se sijaitsee korkealla, 110 metriä merenpinnan yläpuolella. Siksi se on paljastunut jääkauden jättämien vesimassojen alta varhain. Kirkkaudellekin löytyy selitys. – Järven ympärillä on kangasmetsää. Hiekkapitoinen maa suodattaa sateen tuomat epäpuhtaudet, ja Ruutana pysyy kirkkaana. Peippo ja kopteri Kuuntelemme ikuista hiljaisuutta, johon linnut tuovat terveisiä. – Peippo, punakylkirastas, vihervarpunen, sepelkyyhky, Anni luettelee. Nyt luonnon hiljaisuuden rikkoo kevyt hurina: valokuvaaja Emil Bobyrev lähettää kopterin Ruutanan ylle. Täytyyhän meidän ikuistaa ihmejärvi myös linnun perspektiivistä. Emil saa kopterin takaisin, näyttää saalista meille. Minusta siinä on ilmiselvästi koiran kuono. Anni aivan huikaistuu kuvasta. – Tuntuu vatsanpohjassa asti hyvältä, kun näkee miten tuuheaa, seikkailullista metsää järven ympärillä on, Anni kehuu ja katsoo kuvaa tarkemmin. Hän ei näe koiran kuonoa, vaan jotain hyvin yllättävää. –Järvi on hätkähdyttävällä tavalla Pääsiäissaaren muotoinen, nyt sen vasta tajusin. Olen aina ennen katsellut järveä vain kartalta pohjois-eteläsuunnassa. Romaanit ja järvet Tässä kohtaa on syytä muistuttaa, että Anni katselee maailman toisin ja tarkemmin muin moni muu. Hän on palkittu kirjailija; ollut Finlandia-ehdokkaana ja saanut Tulenkantaja-palkinnon romaanillaan Kultarinta, jossa järvellä on tärkeä tehtävä. Myös romaanissa Kivitasku ja ensi syksynä ilmestyvässä Margaritassa järvet ovat tarinan ytimessä. Seuraava kysymys pitääkin esittää juuri Ruutanalla, jossa tervaleppä paraikaa peilaa oksiaan vedestä: Anni Kytömäki, miksi järvillä on niin iso rooli kirjoissasi? Anni on selvästi miettinyt asiaa. Kaikki alkaa saduista, kuten ainakin. Hyppy lätäkköön – Minulle pienenä luettu Marjatta Kurenniemen satu Alli Ylösalaisinmaassa kertoo tytöstä, joka astuu lammikkoon ja päätyy sen kautta nurinkuriseen maailmaan, Anni kertoo. ”Järvien on uskottu olevan portteja toisiin maailmoihin.” – Lapsena halusin kuvitella, että niin todella voisi tapahtua. Monta kertaa hyppäsin koemielessä lätäkköön, mutta aina tuli pohja vastaan. Myöhemmin luin Martti Haavion Suomalaisesta mytologiasta, että järvien on tosiaan uskottu olevan portteja toiseen maailmaan. Kalat katoavat järven pohjan aukosta talveksi ”toiselle puolelle”, ylösalaiseen maailmaan. Tästä uskomuksesta sain aineksia Kivitaskuun aina loppuratkaisua myöten. Anni paljastaa. – Voi olla, Kurenniemikin loi Alli-satunsa saman kansanperinteen pohjalta. Jos kiinnostaa ja kirjastot aukeavat; Satu löytyy Pilvipaimen-kokoelmasta vuodelta 1976. Entä voisiko Ruutanajärvestä löytyä aineksia romaaniin? – Kuka tietää. Ainakin minua viehättää ja liikuttaa ajatus, että vaarini vanhemmat ovat melkein sata vuotta istuneet, kävelleet ja jutelleet Ruutanalla. Ja täällä on silloin näyttänyt ja kuulostanut aivan samalta kuin nyt. Lähdemme astelemaan takaisin sivistykseen. Lintu laulaa, uskallan ehdottaa: ”Mustarastas?” Anni huokaa. - Ei. Vihervarpunen. Järvien tarina -juttusarjassa nokialainen toimittaja Matti Kuusela tutustuu 15:een Nokian järveen yhdessä vierailevien tähtien kanssa. Pinta-ala on 4,2 hehtaaria. Se on 300 metriä pitkä ja 200 metriä leveä. Järvellä ei ole tulo-ojia ja sen luusua sijaitsee järven etelärannalla, josta saa alkuunsa 1,9 kilometriä pitkä laskujoki Kuloveteen Siuron Naarlahteen. Rantaviiva on 0,85 kilometriä pitkä ja ranta on pääosin moreeni- ja kalliopohjaista metsämaastoa. Järven ympäri kulkee polku, joka haarautuu eri suuntiin metsään. Järvi sijaitsee 110 metriä merenpinnan yläpuolella. Ruutanalle pääsee luontopolkua sekä Haukankadulta että Riuttamäenkadulta. Jääkauden vaikutus näkyy Ruutananvuorella suurina louhikkoina ja valtavina siirtolohkareina.