Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Nimi toimii paikan muistina: Nokialaiset tarinat kertovat satojakin vuosia vanhoista tapahtumista

Nokia-Seura on jälleen tehnyt arvokkaan teon esittäessään kaupungille, että seuran paikannimitoimikuntaa voisi hyödyntää muun muassa tulevien asuinalueiden, katujen ja puistoalueiden nimiä mietittäessä. Seura esitti, että kaupunki ottaisi Nokian historian ja kotiseudun kulttuuriperimän huomioon tulevia kaavoitus- ja rakennushankkeita suunnitellessaan. Lue lisää: Uuden kirjastotalon nimi on jo päätetty, mutta se pysyy harjakaisiin asti salaisuutena – Nokia-Seuran mukaan paikallishistoriasta kannattaa ammentaa, kun nimetään julkisia rakennuksia tai alueita On joskus todettukin nimien toimivan paikan muistina. Ne viittaavat siihen, mikä merkitys paikalla on ollut nimen antajille. Nokialaisten nimien perustaa etsittäessä on tosin aiemminkin turvauduttu vanhojen nokialaisten kertomuksiin. Kun kumitehtaan kulmasta asemalle johtavalle tielle suunniteltiin nimeä, haluttiin nimeksi Asemakatu. Myös Nokia-Seuralta oli pyydetty nimiehdotuksia. Seuran varapuheenjohtaja, Kalle Siren , kertoi todenneensa seuran puheenjohtajalle, Arvo Jutilalle , että olisikohan syytä nimittää katu perustajansa mukaan Souranderintieksi. Paperitehtaan johtaja, I ngvald Sourander oli näet saanut kumitehtaan johtajan, Antti Anteron osallistumaan suunnitelmaansa, että tehtaat luovuttaisivat tietä varten maa-alueen ja osallistuisivat rakentamiskustannuksiin. "Kunnan varoja ei tiehen tarvinnut käyttää markkaakaan”, totesi Siren. Nokia-Seura esitti Souranderintietä kadun nimeksi ja esitys hyväksyttiin. Osa päättäjistä oli vielä ollut sitä mieltä, että Souranderin nimeä voisi käyttää viereisessä puistikossa, joka nykyisin tunnetaan Puropuístona, mutta katu hänen mukaansa nimitettiin. Minun lapsuudessani tuo puisto tunnettiin Viikinhakana. Vanhat nokialaiset kertoivat, että siellä oli 1920–1930-luvuilla laidunnettu Viikin kartanon karjaa. Monet Nokian paikannimistä viittaavat hyvinkin kauas. Linnavuoren nimi muun muassa perustuu vuoren laelta löydettyihin muinaislinnan jäännöksiin, totesi minulle kotiseutuneuvos Eero Järventausta . Hän tiesi asian. Kun Linnavuoren asemakaava valmistui, Järventausta oli kuulunut Jaakko Hällin , Viljo Iisalon ja Jaakko Hartmanin kanssa alueen nimistökomiteaan. Vanha nokialainen paikannimistö sisältää myös melko runsaasti niin sanottuja luonnonnimiä. Nimen alkuosa ilmaisee paikan erityispiirteen ja loppuosa paikan lajityypin. Esimerkiksi Lähdekorpi kertoo paikan olleen korpea, jossa oli lähde tai lähteitä. Kankaantaakse tultaessa on joka taholta kuljettu useiden kangasmetsien lävitse. Alue on ollut kankaiden takana. Näin on nimen alkuperää aikoinaan selventänyt kankaantakalainen maisteri Matias Stark . Olen huomannut tuon kaupunginosan nimen olevan varsinkin uusille asukkaille vaikea. Me vanhat nokialaiset menemme Kankaantaakse, asumme ehkä Kankaantakana tai tulemme Kankaantakaa. Yhtä vaikea tuntuu olevan taivuttaa Pitkänniemen sairaalan nimi. Tuo nimi ainakin ennen luki sairaalaan johtavan tien päässä. Aivan viime aikoina en ole tuolla alueella kulkenut. Nimi oli osuva, onhan sairaala aikoinaan rakennettu pitkälle niemelle. Vanhat nokialaiset ovat aina menneet Pitkäänniemeen, eivät Pitkäniemeen, kuten nykyisin saatetaan sanoa. Ennen käytiin Pitkässäniemessä tai joku ehkä oli tulossa Pitkästäniemestä. Sana taipui tienviitassa olleen nimen mukaisesti. Kotikaupunkimme nimen kerrotaan olevan peräisin täällä kauan sitten eläneestä mustasta soopelista, jota asukkaat nimittivät nokinäädäksi. Sen kerrotaan kuolleen sukupuuttoon kauan sitten, mutta kaupungin vaakunassa sen näkee vieläkin. Historiaan perehtynyt Jouko Jaakkola on todennut nokinäädän nimen taustalla olleen vironkielen sana nois, joka merkitsi nokea. Virolaisia kauppamiehiä on aikoinaan noussut tänne vesistöjä pitkin ja ehkä samalla käynyt täällä turkiskauppaakin. Nykyisessä eestinkielessä noki on nögi, monikossa nögia, joten se sopii edelleen hyvin nokinäädän nimeksi. Nokinäädän nahkoja näet nimitettiin nokiaksi. Nokinäädän turkki oli arvokasta kauppatavaraa. Muistan joskus lukeneeni, että kymmenellä nokialla sai suolatynnyrin. Vanhojen tarinoiden mukaan Nokia on mainittu ensimmäisen kerran 1200-luvulla. Silloin pirkkalaispäällikkö Matti Kurjen kerrotaan saaneen Nokian kartanon kuninkaalta palkkioksi luopuessaan lappalaisten verotusoikeudesta. Nokialla Isonjaon toimittanut maanmittari Daniel Hall totesi täkäläisen nimistön viittaavan lappalaisasutukseen. Samaa mieltä oli myös Kaarilan kartanosta kotoisin ollut Pietari Adrian Gadd . Hän kirjoitti vuonna 1751, että pakanalliset pirkkalalaiset palvoivat Junckari-nimistä jumalaa. Junkkari oli tohtori Kaarlo Jaakkolan mukaan lappalaisten palvoma jumala. Maatialan ja Viikin rajamailla olevaa Junkkarinmätästä pidetäänkin muinaisena palvontapaikkana. Erään tiedon mukaan se olisi ollut pirkkalaisten kauppapaikka. Kolmas tarina kertoo, että siellä kastettiin pirkkalaisia kristinuskoon 1100-luvulla. Merkityksellinen siis on peltojen keskellä oleva metsäinen saareke ollut. Ei ole ihme, että Viikin alueen asemakaavassa Junkkarinmätäs, on merkitty muinaismuistoalueeksi. Siihen ei rakenneta. Siuru taas merkitsi kahden vesistön välistä kannasta. Lappalaisten elosta täällä todistaisi sen mukaan myös läntisen kaupunginosamme nimi Siuro. Paikallisiin nimiin liittyvät tarinat ovat kiinnostavia. Pinsiön Äijännevan tarina on ajalta, jolloin laukkuryssät kulkivat kaupustelijoina näillä seuduilla. Yksi heistä viipyi Pinsiössä pidempään ja vietteli erään talon tyttären. Kun tyttö kertoi odottavansa lasta, mies yritti lähteä salaa talosta, mutta tyttö huomasi lähdön ja lähti seuraamaan. Talon läheisen suon ylitse johtivat pitkospuut ja mies luiskahti märilltä puilta suonsilmäkkeeseen. Tyttö tuli paikalle, mutta hän ei auttanut miestä, vaan painoi tämän suohon syvemmälle. Tottijärven nimen on kerrottu liittyvän Laukon kartanon omistajan, Klaus Kurjen , Tottki-nimiseen koiraan. Kurki suuttui koiralleen ja upotti sen järveen. Hän näet pelkäsi koiran paljastavan haukunnallaan hänet vihollisille. Jouko Jaakkolan mukaan Sotka on saanut nimensä pakanuudenaikaisten ihmisten palvoman linnun mukaan. Sotkaa kuvaavia pronssiriipuksia on löytynyt Pyhäjärven alueen rautakautisista kalmistoista. Sarkolan paikkeilla on pikatien varressa viitta Tynnyrkivi. Kauppias Vihtori Koivula kertoi perinnepiirissäni, että nimi perustuu Isonjaon aikaiseen tapahtumaan. Tuolloin Laukon kartanon omistaja oli luvannut maanmittarille tynnyrillisen sahtia, jos tämä siirtäisi Laukon maiden rajaa kilometrin päässä olevan ison kiven taakse. Jos maanmittari suostuisi, odottaisi sahtitynnyri kiven takana. ”Siitä lähtien on pitäjien rajoissa ollut kiven kohdalla mutka”, totesi Koivula. Taivalkunnan Karhunahde sai Koivulan mukaan uuden nimen ”jonakin myöhäissyksyn päivänä”. ”Joku suoniemeläisistä isännistä oli hevosineen tulossa kotiinsa. Taivalkunnan perältä alkoi jyrkkä ahde, joka sattui olemaan sillon tavattoman liukas. Isäntä hevosineen ei ollut vielä ihan mäen puolivälissä, kun vastaan lasketteli karhu, joka oli aika vauhtia menossa takapuolellaan ahdetta alas. ”Siittä ruveten ahdetta on puhuttu hiukan pidemmälläkin nimellä”, naurahti Koivula.