Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Blogit Näköislehti Kaupallinen yhteistyö

Nuoret, ette te tarvitse keinotekoisia piristyslitkuja, te olette niin pirun pirteitä muutenkin

Jos aikakone olisi oikeasti keksitty, lähtisin tältä istumalta vuoteen 1995. Ensinnäkin jääkiekon MM-finaalin vuoksi, tietenkin, ja tällä kertaa katselisin sen pienen kuvaputkitelkkarin sijasta penkinreunalta Globenissa. Jos siis äiti lähtisi valvojaksi laivalle. Lentokoneista ei meidän perheessämme tuolloin vielä tiedetty mitään, ja Ruotsin satamakin tuntui olevan maailman toisella laidalla. Mutta sitten olisi yksi toinenkin missio. Etsisin 14-vuotiaan itseni, tarttuisin sitä niskasta ja pakottaisin sen tajuamaan, että se elää nyt ehkä elämänsä energisintä aikaa. Sen pitäisi nauttia siitä, että minuutit kestävät tunteja ja päivässä ehtii tehdä saman, mihin nykyään menee viikko. Eikä se saisi kuvitella, että teininä pitää olla väsynyt ja masentunut, koska Dear Ekin palstalla joku kirjoitti niin. Jos se näkisi sen, mitä minä näen nyt, se tajuaisi olevansa suorastaan ällöttävän pirteä ja täynnä virtaa. Mutta ei ole aikakonetta, ei, joten järjen takominen omaan päähän ei näin jälkikäteen onnistu. Ihan samalla tavalla kuin muistakin nuorista, meistä tuli noihin aikoihin yhtäkkiä niin väsyneitä, että oli "vähä niinku pakko vetää eeässää et pysyy hereillä". Vaikkei silloin kyllä tainnut olla muita energiajuomia kuin Redbull. No joka tapauksessa, ihan turhaahan se oli. Hetkellistä lumevaikutusta, harvoin sitäkään. Mutta sekin riitti saamaan toiset koukkuun ja tosissaan luulemaan, ettei koko iltaa jaksa muuten valvoa. Saatika juhlia. Jotkut uskovat siihen edelleen, yli kolmekymppisinä. Viis siitä, että seuraavana päivänä sydän tykyttää niin, että rinta on haljeta eikä unikaan tule kolmeen yöhön. Viis siitä, että kädet tärisevät niin, että tumputkin tippuvat, ja niin tekevät kohta hampaatkin. On ollut surullista seurata, miten ikäluokka toisensa jälkeen menee tuohon samaan halpaan. Sillä erotuksella, että nykyään puhutaan ihan eri mittakaavasta. Eeässää vedetään päivittäin kaveriporukassa litrakaupalla, koska nyt ollaan ilmeisesti tositosi väsyneitä. Ja janoisia, sillä onhan sipsipussi nyt parempi kuin koulun tyhmä lounas. Jos olisi edes kristallipallo (kun sitä aikakonetta nyt vaan ei kertakaikkiaan ole), kurkistaisin mielelläni vuoden päähän nähdäkseni, onko meno muuttunut. Lupaavia merkkejä on ilmassa, sillä tästä päivästä eteenpäin Nokian Prismassa ei enää myydä energiajuomia alle 15-vuotiaille. Hiphurraa, vaikka kyseessä on vain kesäkuun loppuun kestävä kokeilu. Hiphiphurraa, vaikka kyseessä on vain yksi kauppa. Hiphiphiphurraa, jos kokeilun tulokset saisivat päättäjät tulemaan järkiinsä ja ikuistamaan tuon ikärajan vaikka lakiin. Koska nuoret, ette te tarvitse keinotekoisia piristyslitkuja, te olette niin pirun pirteitä muutenkin.