Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Blogit Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Eurovaalikone

Kun on tehnyt kahta palkkatyötä, eläkkeestäkin osaa nauttia kaksinverroin enemmän - "Ennen ei annettu ihan kaikessa periksi, niin kuin nykyään."

Tapio Wigelius oli Sorvan kyläyhdistyksen puheenjohtaja vuonna 2012, aikana, jolloin Aku Hirviniemi oli tunkeutunut suomalaisten olohuoneisiin Sorvan tuntija Usko Luttisen hahmossa. Niinpä ajatus kesäkekkereiden järjestämisestä sorvalaiseen tyyliin ajoi kaiken muun edelle. Vetonaulaksi tilattaisiin tietysti Putous-sankari, kenopappi Luttinen. Näin myös tapahtui. –Paljonko sinne olisi odotettavissa yleisöä? tiedusteli poliisiviranomainen, kun Wigelius oli jättämässä ilmoitusta yleisötilaisuudesta. –Tuskin kovin paljon. Hyvä jos viisikymmentä, Wigelius muistaa sanoneensa. Aivan täysin nappiin arvio ei osunut, sillä väkeä ahtautui Sorvan Riihilahteen kaiken kaikkiaan puolitoistatuhatta, niin että koko lähitienoon tienvarretkin tukkeutuivat pysäköidyistä autoista. Ei siis ihme, että niistä kekkereistä puhuttiin pitkään jälkeenkinpäin. Medianäkyvyys oli taattu. Myös Tapsan Tahdeilta udeltiin, että koskahan se seuraavan vuoden sananmuunnosfestivaali oli tarkoitus järjestää. Ettei vain kävisi niin, että tapahtumat menisivät päällekkäin... Sananmuunnosfestivaali jätettiin kuitenkin kahteen kertaan. Wigeliuksen mukaan kyläyhdistys tuli siihen tulokseen, että tapahtuma vain toistaisi itseään. Ei ole kuitenkaan poissuljettua, etteikö Sorvan kylällä vielä joskus sanoja muunneltaisi. Työuransa Wigelius ahersi Nokian Paperin palveluksessa, laitosmiehenä jatkuvassa viisivuorotyössä. Niin sanotuilla pitkillä vapailla kahden verokirjan mies painoi lisäksi vielä rakennushommia. –Sellaista se oli silloin, kun perheessä oli vaimo ja liuta lapsia, Wigelius naurahtaa yhteenlaskettua päälukua, joka kirjataan kaksinumeroisella luvulla. 35 vuotta työelämässä oli kuitenkin riittävästi. Sen jälkeen fysiikka alkoi panna niin paljon hanttiin, että ahkeran ja monitaitoisen miehen oli lopulta hiljennettävä tahtia pakon sanelemana. –Toissa talvena viimeksi jouduin taas vähän aikaa kulkemaan rollaattorilla. Se oli kolmas kerta, kun opettelin uudestaan kävelemään, elämässään monia suolistoleikkauksia läpikäynyt Wigelius kertoo. Ansaitulla eläkkeellä Wigelius on ollut viimeisimmät 16 vuotta. Oloneuvoksen näkövinkkelistä nykyinen työelämä näyttää perin kummalliselta verrattuna vanhoihin hyviin aikoihin, jos niitä sellaisiksi voi sanoa. –Tiedä sitten olivatko asiat paremmin, mutta voisi kai sanoa, että oli jätkätkin vähän kovempia. Ennen ei annettu ihan kaikessa periksi, niin kuin nykyään, kun on kikyt ja kaikki muu. Moisia ei olisi Wigeliuksen aikoina hyväksytty. Tosin siinä vaiheessa, kun ABB ilmestyi Nokian valtatien varteen, sopimusten huonontaminen alkoi hänen mukaansa näkyä. Tuntui siltä, että väkivahvan Paperiliitonkin voimat loppuvat. Vaikka omien sanojensa mukaan Wigelius ei saanut kotoa Alisenkadulta lähtiessään mukaansa muuta kuin 50 metriä etumatkaa ja hurjan luonnon, elämä on opettanut ahkeraksi. Vuosikymmeniä politiikassa taustavaikuttajana toiminut Wigelius on jättänyt liiat touhuilut myös kyläyhdistyksessä vasta ihan viime aikoina. Sen sijaan Nokian Eläkeläisissä hän on edelleen mukana ja laulaa kahdessakin eri lauluryhmässä, koska "eihän sitä ihmisen toimettomana ole kiva olla". –On mukava mennä esiintymään esimerkiksi vanhainkotiin, ja kokea se, kuinka siellä aina joku saa siitä jotain, Wigelius iloitsee. "Ennen ei annettu ihan kaikessa periksi, niin kuin nykyään, kun on kikyt ja kaikki muu."