Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Sitä saa mitä tilaa – myös vanhustenhoidossa

Olen viimeisen kolmen viikon aikana seurannut yleistä ja yksityistä keskustelua vanhusten hoivasta. Tilanne Suomessa on ollut ja joissakin paikoissa on vieläkin pöyristyttävä. Suuri kiitos niille YLEn toimittajille, jotka nostivat asian julkisuuteen. He ansaitsisivat vuoden journalistipalkinnon tai jotain muuta huomionosoitusta esille nostamastaan asiasta. Ensimmäisenä hirttosilmukka pujotettiin yksityisten palvelutuottajien Esperi Caren ja Attendon kaulaan. He olivat toimineet vastuuttomasti, kun eivät olleet pitäneet huolta työnsä laadusta. En puolustele millään lailla heidän toimintaansa. Kun katson koko vanhustenhoidon toimintaketjua, herää kysymys, missä on ”juurisyy”, mitä pitää korjata ensimmäisenä, jotta toimintaketju saadaan kuntoon? Mitä ovat tehneet osto-organisaatiot? Sitä saa, mitä tilaa. Olen ollut yli 40 vuotta yrityselämän palveluksessa. Olen ollut tekemässä osto- ja myyntisopimuksia suomalaisten ja ulkomaalaisten suuryritysten kanssa. Sopimuksen tekovaihe on tärkein osa ostajan ja myyjän yhteistyössä. Ostaja on se taho, joka päättää, mitä halutaan. Kun sopimus toteutetaan ostajan ja myyjän kanssa yhdessä ,löytyy ratkaisu, jossa täyttyvät vaadittavat laatukriteerit ja hintakin saadaan kohdalleen. Jos ehdot eivät toteudu, mietitään mitä voidaan kehittää tai muuttaa, mutta laadusta ei tingitä. Näin totesi kuorma-autoja valmistava ruotsalainen Scania, kun sopimusta väännettiin. Scaniasta tuli aikanaan silloisen työnantajani suurin asiakas, jonka ideoiden pohjalta kehitettiin meidän muutakin toimintaa. Olen odottanut, että julkinen hallinto tulisi esille kertomaan, miten heidän hankintaorganisaationsa toimii. Millaisia heidän ostosopimuksensa ovat? Maanantain Nokian Uutisissa (4.3.) oli Anne Haapalaisen artikkeli Nokian kaupungin vanhusten hoidon ostosopimuksesta. Kiitos Vihreille ja Vasemmistoliitolle, että laaditte kirjallisen kysymyksen vanhusten hoidosta Nokialla. Olen ylpeä nokialaisuudesta, kun luin kaupunginjohtaja Eero Väätäisen ja perusturvajohtaja Katja Uitus-Mäntylän selvityksen osto- ja toimintaprosessista. Anne Haapalaisen artikkeli kertoo seikkaperäisesti, mitä palvelun tuottajalta vaaditaan ja miten sen toimintaa valvotaan. Ammattimaista työtä Nokian osalta. Ainut asia, johon kiinnitin huomiota, olivat harvalukuiset valvontakäynnit. Myös yllätyskäynnit, henkilökunnan, tilanteen mukaan asiakkaiden sekä omaisten haastattelut olisivat tarkoituksenmukaiset toiminnan kehittämisessä. Kun näistä palveluntuottajan kanssa avoimesti keskustellaan, löytyy yleensä kaikkia tyydyttävä ratkaisu. Sopimukseen liittyy myös hinta, joka on tärkeä elementti veromaksajien näkökulmasta. Kun kaikki osapuolet miettivät kokonaisuutena parasta ratkaisua ja kuinka nykyistä toimintaa voidaan kehittää jatkuvan kehittämisen periaatteella, laatu ja kustannustehokkuus paranevat. Kehitystyöhön on otettava mukaan yksikön koko operatiivinen henkilökunta, ostohenkilöt, asiakkaat ja tai heidän omaisensa, sekä palveluntuottajan edustaja. Kokemukseni mukaan tällainen työryhmä löytää ratkaisut, jotka täyttävät laatukriteerit ja toiminta on kustannustehokasta. Otin kännykkäkamerallani kuvan NU:n artikkelista ja lähetin sen ystävilleni, joiden kanssa olen keskustellut vanhusten hoidosta viimeviikkojen aikana. Nokian toiminta sai suurta kiitosta ja mielenkiintoa. Muutama henkilö laittaa artikkelin sosiaalisen median kautta ystävilleen. Tarttuminen tämänlaatuisiin asioihin on mitä parasta kansalaisvaikuttamista. Se on myös erittäin hyvää mainontaa Nokian kaupungille.