Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Blogit Näköislehti Kaupallinen yhteistyö

Sarkolalaiselle Miss Plus Size -finalistille maaseudulle muuttaminen oli hyvinvointivalinta – "Opin pysähtymään muutenkin, kuin taju kankaalla"

Sarkolaan saapuessa tuntui heti, että nyt oli tultu kotiin. Maaseudun rauha, metsän humina ja viljapellon hiljaiset aallot olivat Tampereen hulinaan tottuneelle kuin keidas hiekkakumpujen keskellä. Siltä istumalta alkoi oman talon suunnittelu. Vaikka kyllähän Laura Heinovaaraa myös pelotti. Mitä, jos mies on työmatkalla ja auto sanoo sopimuksensa irti kesken pimeimmän talviaamun? Pyydät apua naapurista, vastattiin. Niin yksinkertaista se on. –Viihdyn kaupungin vilskeessä ja pidän nopeatempoisesta työstäni, mutta täällä olen oppinut pysähtymään. Maalla asuminen on minulle yksi hyvinvointivalinta, Heinovaara sanoo. Vielä muutama vuosi sitten hän ei osannut sellaista edes kaivata. Niin kuin monille muillekin, hänelle oli tärkeää olla sataprosenttisesti kaikkea niin työssä, vapaa-ajalla kuin äitinäkin. Eivätkä ketkään ole niin hyviä tuntemaan riittämättömyyttä, kuin äidit, vaikkei olisi syytäkään. Sitten Heinovaara joutui leikkauspöydälle, ja muistaa edelleen hoitajan sanat operaation jälkeen. "Sinä hymyilit koko leikkauksen ajan, vaikka olit nukutettuna." Silloin Heinovaaraa nauratti ja hän heitti takaisin pystyvänsä ilmeisesti rentoutumaan vasta, kun on taju kankaalla. Vasta kotona hän alkoi miettiä asiaa tarkemmin. –Olen aina tehnyt valintoja sen mukaan, mitä sydämeni sanoo, joten en ehkä ole kiinnittänyt tarpeeksi huomiota tasapainon löytämiseen sinne korvien väliin. Mutta siitähän ihmisen hyvinvointi ja onnellisuus on lopulta kiinni. "Piru vie, kyllä minäkin voin tehdä noin" Tämän oivaltaminen on tehnyt Heinovaaran varmaksi siitä, että hän haluaa toimia esimerkkinä ja rohkaista ihmisiä astumaan ulos kuorestaan koosta, iästä tai muista ulkoisista asioista riippumatta. Osoituksena siitä hän kilpailee parin viikon päästä Vanajanlinnassa Miss Plus Size -kisan voitosta. –Kiinnitin kilpailuun huomiota jo vuonna 2017, sillä se oli mielestäni ensimmäinen kerta, kun isokokoisuutta tuotiin esiin oikealla tavalla, terveellisyys ja onnellisuus edellä. Silloin en vielä uskaltanut hakea mukaan, mutta kun joukkuekaverini hehkutti omaa kokemustaan pukuhuoneessa treenien jälkeen, ajattelin, että piru vie, kyllä minäkin voin tehdä noin. Viime vuonna Heinovaara otti sen isoimman askeleen lähettämällä hakemuksen, mutta silloin jännitys veikin jatkokierroksella voiton ja matka päättyi ennen finaalia. Tänä vuonna hän tiesi tasan tarkkaan, mitkä hänen omat haaveensa ja tavoitteensa kisan suhteen ovat, ja matka jatkuu. –Jokaisella on oikeus nauttia omasta kehostaan ja olla siitä ylpeä. Jotkut pitävät kilpailua lihavuuden ihannointina, mutta sitä se ei missään nimessä ole. Kysymys on nimenomaan siitä, että terveys ja onnellisuus eivät kulje käsi kädessä vaa'an näyttämien lukemien kanssa. "Herranjestas, kenen vartalo tämä oikein on" Ennen kaikkea hän toivoo, että ihmiset oppisivat olemaan vähemmän ankaria itselleen. Heinovaara ei ole koskaan varsinaisesti elänyt murehtien kokoaan tai oloaan, mutta tottahan hänelläkin on ollut hetkiä, jolloin oma peilikuva ei ole miellyttänyt. Suuria taisteluita itsensä hyväksymisen kanssa hän kertoo käyneensä kahdesti, ensin lukion jälkeen ja toisen kerran saatuaan ensimmäisen lapsensa. Lukioaikoina kyse oli ehkä myös aikuistumisesta yleensä, oman tulevaisuuden aloittamisesta ja minuuden etsimisestä. Ensimmäisen synnytyksen jälkeen se kaikki tuntui taas alkavan alusta. Herranjestas, kenen vartalo tämä oikein on, Heinovaara sanoo ihmetelleensä. –Joskus käy mielessä, ettei olisi tarvinnut kuopaista niin syvältä. Kehonegatiivisuus on kuluttavaa ja vie hirveästi energiaa, jota voitaisiin käyttää niin paljon paremminkin. Mutta toisaalta, jollen olisi käynyt läpi kaikkia asioita juuri niin kuin kävin, en olisi tänään juuri tällainen ihminen. Rohkeutta. Sitä hänellä on sanottu olevan. Hän on muutenkin saanut kilpailuun lähtemisestä pelkästään hyvää palautetta, jopa niin paljon, että se on päässyt yllättämään. Toki, viestintäalan ammattilaisena Heinovaara tuntee sähköisen maailman kiemurat ja osaa pysytellä poissa "pahimmilta" keskustelupalstoilta. Sosiaalisessa mediassa hän sen sijaan näkee useita hyviä puolia, jollaiseksi hän laskee esimerkiksi sen, että omakuvista eli selfieistä on tullut arkipäivää. –Vaikka sosiaalinen media on tuonut mukanaan myös ikäviä ilmiöitä ulkonäköpaineisiin liittyen, on se myös tehnyt esillä olemisesta normaalimpaa. Uskon, että sen myötä nuoret ovat tietyllä tapaa nykyään jo vähemmän kriittisiä omaa ulkonäköään kohtaan. Siinä missä ennen piti aina vähätellä itseään ja olla niin kovin vaatimaton, nyt on myös lupa sanoa, että kappas, näytänpä minä tässä kuvassa hyvältä. Miss Plus Size -kilpailu järjestetään nyt kolmatta kertaa. Kilpailu on tarkoitettu omassa vartalossaan viihtyville, 22–40-vuotiaille naisille, joilla on myönteinen elämänasenne ja joille liikunta on osa elämää. Kilpailun finaali käydään 22. maaliskuuta Vanajanlinnassa. 10 finalistin joukossa on kaksi nokialaista, 37-vuotias Laura Heinovaara ja 22-vuotias Miina Varjonen. Yleisön suosikki valitaan äänestyksellä, joka on nyt käynnissä Ilta-Sanomien nettisivuilla. Laura Heinovaaran kisamatkaa voi seurata osoitteessa peiliinkatsomisenpaikka.blogspot.com. Hänen elämästään Sarkolassa taas voi lukea osoitteessa kylassakotona.blogspot.com/.