Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Blogit Näköislehti Kaupallinen yhteistyö

Hartauskirjoitus: Henkilökohtaisia mittoja

Maailmanmestaruushiihtojen seuraaminen on ainakin minulle hyvää viihdettä. Joku on sekunnin tai sekunnin kymmenesosan nopeampi kuin toinen, sille me hurraamme. Hyvää viihdettä ja samalla kovin julmaa viihdettä – ansionsa mukaan, selkeästi mitattavan ansion. Jos toiseksi jääneellä on ollut nuha tai on kotona huolia, se on vain selittelyä, jota me halveksumme. Entä sitten, jos lapsena ei saanut kyytiä hiihtoharjoituksiin niin, että toinen oli jo juniorina paljon edellä. Tai, että vanhempien geenit eivät vain antaneet tarpeeksi paljon lahjakkuutta, jota harjoittelulla jalostaa. Emme me näitä laske. Ansionsa mukaan. Sekuntien ja senttien mittaamisen sijaan Jumala ymmärtääkseni pitää enemmän henkilökohtaisista mitoista – siis vaaksa, syli, kyynärä ja niin edes päin. Minun käsivarteni mitta on noin 74 senttiä. Sinun käsivartesi on pitempi tai lyhyempi. Vaaksanmitalla mitaten mitta on aika tarkkaan kolme vaaksaa. Sinulla ja minulla ja jokaisella. Hiihtokilpailussa kelpaamiseen tarvitaan parempi aika kuin muilla. Jumalan edessäkin me usein kuvittelemme, että meidän pitäisi ensin tulla paremmiksi, kiltimmiksi, fiksummiksi, hartaammiksi ja Jumala sitten meidät kelpuuttaisi. Aika hassu ajatus. Eikö Jumala tuntisi sitä käsivarren mittaa ja sitä vaaksanmittaa, jonka itse on lapselleen luonut. Jumalan silmissä sinun kätesi on sopivan mittainen. Sillä Jumala katsoo sinua niin kuin rakastava isä lastaan katsoo: iloisena ja ylpeänä. Iloisena ja ylpeänä, kun lapsi selviää jostain, pärjää jossain, mutta aivan yhtä iloisena ja ylpeänä silloin, kun lapsi ei pärjää. Jumala katsoo sinun kolmen vaaksan mittaista käsivarttasi ja näkee siinä juuri sopivan käden, arvokkaan, rakkaan ja myös käyttökelpoisen käden.