Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Lapsemme kasvavat suunnitelmataloudessa

Minä olen suunnittelija ja suorittaja. Suunnittelen kaikenlaista ja nautin suunnattomasti, kun suunnitelma toimii ja tavoitteita saavutetaan. Suorittamista ja suunnittelua on nyt kovasti arvosteltu lehtien palstoilla. Psykiatri Jari Sinkkonen varoitteli vanhemmuuden suorittamisesta Iltalehden artikkelissa ja onpa asiaa käsitelty tälläkin palstalla. Tämä on kapina! Miksi minä sitten suunnittelen? Meillä on kaksi lasta ja ongelmien ennakoiminen ja arjen prosessien optimoiminen yksinkertaisesti säästää aikaa ja rahaa. Noita resursseja me voimme sitten käyttää hauskoihin asioihin. Suunnitelmallisuus myös lisää arjen turvallisuutta, kun riskit ovat edes suurin piirtein tiedossa. Suunnitelmat ja toimivat prosessit yksinkertaisesti vähentävät paniikin tunnetta. Minä en ole onnistunut viemään suunnitelmallisuutta niin pitkälle, että saisin excelöityä esimerkiksi lasten vaatevarastot tai ruokien reseptiikan kauppalistoja varten. Olen kuitenkin täysin varma, että se tuottaisi minulle suunnattomasti iloa! Nykyään dataa kaikesta toiminnasta on niin paljon tarjolla, että optimointiin on mahdollisuuksia lähes rajattomasti. Minä suunnittelen esimerkiksi kaikkia niitä asioita, mitä haluan lapsille opettaa. Oppiminen ja oivaltaminen on ihan parhaita tunteita mitä itse tiedän ja huomaan saman piirteen myös lapsissani. Esikoinen on nyt esimerkiksi innostunut koodausleikeistä ja -peleistä ja kyllähän lapsen oppimista on ihanaa seurata. Suunnitelmallisuus ja suorittaminen eivät missään tapauksessa tarkoita, ettei meillä olisi hauskaa! Yksi tärkeimmistä asioista, mitä lapsilleni haluan välittää, on arjen huumori. Meillä nauretaan paljon ja pääosin huonoille vitseille ja pieruille. Olemme yrittäneet enemmän tai vähemmän systemaattisesti ja suunnitelmallisesti opettaa lapsille vanhojen sketsisarjojen hokemia, sarkasmia ja puujalkavitsejä. Meillä tanssitaan suihkussa vähintään viikoittain ja eilen suunniteltiin ja pidettiin vaahtobileet. Ja kaikki tämä alkaa nyt tuottaa vähitellen tulosta: Tiedustelin jokunen päivä sitten lapsilta, mitä he tahtoisivat syödä seuraavana päivänä lounaaksi ja sieltä tuli vastaus kuin apteekin hyllyltä: ”Omena ja Maammelaulu!”. Kyllä äiti on ylpeä!