Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Blogit Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Eurovaalikone

Siuron koulun oppilaille kassikaupalla palloja, mailoja ja hulavanteita – Muhkea lahjoituspotti saatiin kasaan viime kesän bootcamp-jumpissa

Siuron koulun oppilaat ovat liikkuvaista porukkaa. Näin talvella parhaita menomestoja ovat läheiset pulkkamäet, hiihtoladut ja luistelukenttä, kesällä koulun pihamaa on kuin tehty pesäpalloa varten. Ja pian siinä pelataan myös jalkapalloa, ihan maalien kera. Tuliterät maalit ovat nimittäin yksi osa iloisista uutisista, joita koululaiset saivat tiistaina kassikaupalla. Jo viime kesän alkumetreillä Siurossa tiedettiin, että koulu on saamassa lahjoituksena liikuntavälineitä. Kuinka paljon ja mitä, sitä ei kukaan vielä silloin osannut ennustaa, sillä moni asia oli vielä kiinni ilmojen herrasta ja kyläläisten liikkumishalukkuudesta. Siuron Tuisku ja Stonewashed Training -yrittäjä Anna Kosonen olivat päättäneet järjestää hyväntekeväisyyden nimissä Siuron urheilukentällä bootcamp-jumppia, joiden tuotto lahjoitettaisiin kokonaisuudessaan koululaisten liikuntavälineiden hankintaan. Ja niinhän siinä kävi, että kentän nurmella hikoili helteisessä kesäsäässä viikoittain parhaimmillaan useita kymmeniä treenaajia. –Ajatuksena oli saada mahdollisimman moni liikkumaan pohjakunnosta tai iästä riippumatta. Nuorimmat olivatkin alle kouluikäisiä lapsia, ja vanhimmat taas reilu seitsemänkymppisiä. Tavoite toteutui, sillä saimme tavoitettua myös sellaisia, jotka eivät välttämättä lähtisi muuten liikkumaan, Kosonen iloitsee. "Mä ainakin pelaan leftillä" Kun ynnäämisen aika syksymmällä koitti, pottiin oli kertynyt useampi satanen. Kososen mukaan bootcamp sopi hyväntekeväisyysideaan erinomaisesti, sillä se on edullinen liikuntamuoto, jos vain käyttää hieman luovuutta. Urheilukentän käytöstä järjestäjiltä ei veloitettu mitään. Mouhijärven Kumikorjaamo lahjoitti tunneille traktorinrenkaita, Siuron Tuisku lainasi tarvittaessa omia kahvakuuliaan ja kun Kosonen itse vielä raahasi paikalle milloin puupölkkyjä ja milloin mitäkin "rekvisiittaa", kulut jäivät kokolailla nollille. –Yhteisöllinen ja omalla kehonpainolla tapahtuva harjoittelu sopii lähes kaikille. Mielestäni liikunnan pitää tänä päivänä olla kivaa ja sen pitää mahtua omaan elämään, väkisin runnominen ja suorittaminen voi viedä ilon treenaamisesta eikä kanna pitkälle. Monet meistä suorittavat arjessaankin jo ihan tarpeeksi, joten sille tarvitaan vastapainoa, Kosonen jatkaa. Kasaan saadulla summalla on pallopelimaalien lisäksi hankittu muun muassa kaksi koripallotelinettä ja koripalloja, salibandymailoja ja -palloja, tennispalloja, hulavanteita ja jalkapalloja. Kaisa Mäkinen Siuron Tuiskusta kertoo kyselleensä koululta, millaisia toiveita oppilailla välineiden suhteen olisi, ja noudattaneensa saamiaan vinkkejä. –Leftin puoleisia mailoja ei kuulemma ole ihan aina kaikille halukkaille riittänyt, mutta toivotaan, että nyt riittää, hän sanoo esitellessään välineitä koulun liikuntatiloihin kerääntyneille koululaisille ja saa osakseen tyytyväisiä "mä ainakin pelaan leftillä" -huudahduksia. Vaikka koulun liikuntasali ei ole neliöillä pilattu, on sinne monenlaiset sisäpelit saatu aina mahtumaan. Ja jos koripallopeleissä alkaa tila käydä ahtaaksi, puolapuihin kiinnitettävät telineet on mahdollista nostaa myös ulos ja kiinnittää niin sanottuun potkuseinään. Vaihteluahan se olisi sekin. –Tämä on huippujuttu, ja nämä välineet toimivat hyvänä pikaensiapuna ensi syksyä odotellessa. Meillähän ei tuossa pihassa ole kauheasti mitään välineitä, mutta nyt näyttää siltä, että se kauan kaivattu piharemontti tehdään tulevan kesän aikana, sanoo koulun apulaisjohtaja Satu Lampinen ja saa välittömästi yhden epäröivän käden nousemaan kohti kattoa. –Onko noi mailat siis nyt jo käytössä vai vasta sitten kesällä? kuuluu vakavalla äänellä esitetty kysymys. Huoli on jo ehtinyt nousta monille pienille kasvoille, sillä suurinta osaa porukasta uusiin välineisiin käsiksi pääseminen on poltellut jo minuuttitolkulla. Ja ovathan koululaiset juuri myös juhlallisesti kädennostolla luvanneet kohdella palloja ja mailoja kuin omiaan. Huoli on onneksi turha. Välineet otetaan heti käyttöön, ja ensimmäistä tulikoetta suorittamaan pääsevät Teemu Raunion oppilaat. Liikuntatilan ovi suljetaan, mutta se ei onnistu vaimentamaan käytävään kuuluvia iloisia kiljahduksia ja askelten töminää. Sitä liikunnan riemua, joka saa ja jonka pitääkin kuulua.