Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Blogit Näköislehti Kaupallinen yhteistyö

Eikö tiedon valtaväylä vie onneen?

Totta, tarua, leikkiä vai satua? Näin saattaa pohtia tiedon valtaväylän aalloilla surffaava kansalainen, joka kohtaa monenlaista sisältöä medioiksi itseään kutsuvien sisällöntuottajien lukuisilla julkaisualustoilla. Huumorivideolla USA:n presidentti laulelee, verkon viihdesivustoilla nopeasti kyhätyt julkaisut vievät journalistiikalta viimeisetkin uskottavuuden rippeet ja kansalaisten itsensä perustamat somelahkot kytevät vastarintaa ryhmissään. Mutta mikä todella on luotettavaa ja puolueetonta julkaisemista? Viime aikoina olen törmännyt tapauksiin, joissa somessa huuhaata levittävät oman elämänsä luennoitsijat ovat aiheuttaneet paljon hämmennystä. Toisaalta, Antti Heikkilän kohukirja väitettyine asiavirheineen on esimerkki myös vanhalla tavalla leviävästä ristiriitaisesta tiedosta. Nykyaikaisia joukkoviestimiä – mediakanavia yhtä lailla – käyttämällä voi omia ajatuksia helposti tuoda yleisön saataville ja kerätä itselleen tukijoukkoja. Vaikka kannatan sananvapautta, koen uhaksi sen, että esimerkiksi tutkimattomia terveysväitteitä tai törkeää vihapuhetta voidaan sumeilematta levittää varta vasten niille avatuissa keskustelupiireissä. Niillä voi olla todellisia vaikutuksia ihmisten ja ympäristön terveyteen ja turvallisuuteen. Oliko hyppäys turvallisesti toimituksissa sensuroidusta lehtikirjoittelusta lähes täysin valvomattomaan ympäristöön liikaa, etenkin moiseen vapauteen tottumattomille? Pahin ongelma edellä mainitussa keskustelukulttuurissa on mielestäni se, että täysin perustelemattomia väitteitä ja tiedottomia ”tutkimuksia” voidaan turvata sillä, että ihmisellä on vapaus valita omat faktansa uskottaviksi. Mistä tällainen ajattelu kertoo? Ihminen ajattelee olevansa viisas olento, mutta samalla älyruudut surkastuttavat aivojamme ja ehdollistavat meidät ajattelemaan teennäisesti. Heikkokin argumentti voi tuntua täysin loogiselta, etenkin jos sitä perustellaan tunteella ja kokemuksella. Olenko sitä mieltä, että tiedon valtaväylät ja vapaa media ovat pahasta? En ole tutkimuksessani vielä riittävän pitkällä, koska hukun jatkuvasti eksistentialistiseen kriisiin pohtiessani ajattelun- ja valinnanvapautta. Lisäksi hassuilla kissavideoilla ja Facebookissa pyörimisellä voi olla vaikutuksensa. Vanha klisee pätee: vapaus tuo vastuuta.