Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Uskonko Sanaan

On hienoa osata, jaksaa, kyetä moneen. Monelle avuttomaksi, ja varsinkin toisten varaan jääminen, kauhistuttaa. Miten minulle käy? Miten minua kohdellaan? Saanko apua? Kehtaanko pyytää apua? Uskon varaan heittäytyminen on uhkarohkea hyppy. Uskallanko luottaa johonkin mitä en näe? Antaudunko kokonaan toisen varaan? Minkä varaan, mihin loppujen lopuksi luotan? Uskon asioissa moni asia pyörähtää päinvastaiseksi mitä me ihmiset ihannoimme ja mihin pyrimme. Uskoa ei voi suorittaa omin voimin, vaan se saadaan lahjana ja ilman minkäänlaisia omia ansioita. Etsin rippikouluikäisenä elämälleni tarkoitusta ja mieltä. Kadehdin rippikoulussa isosteni ja opettajieni tyyneyttä ja sisäistä rauhaa. He luottivat Jumalan sanaan ja puhuivat sen tärkeydestä. Heistä huokui jotakin sellaista, jota halusin myös itselleni. Kaipasin jotakin, johon voi luottaa ja josta saa varmasti apua. Tein rohkean ratkaisuni kääntymällä Jumalan puoleen. Koin silloin saaneeni siitä elämälleni vankan perustan ja jonkun selittämättömän rauhan ja turvan. Olen siitä kiitollinen. Ensi pyhän aiheena on: Jeesus herättää uskon. Pyhän evankeliumissa (Matt. 8:5-13) kerrotaan, miten Jeesuksen luo tuli sadanpäällikkö, korkea-arvoinen sotilas, joka oli opetettu käskemään ja joka oli myös tottunut siihen, että käskyjä toteltiin. Sen ajan mukaan hänen piti palvoa keisaria. Tuo vääräuskoinen miehitysjoukkojen edustaja pyysi Jeesusta parantamaan hänen palvelijansa joka makasi kotona halvaantuneena ja kovissa tuskissa. Sadanpäällikkö näki Jeesuksessa jotakin niin suurta näkymätöntä valtaa ja voimaa, että hän uskoi Jeesuksen voivan pelkällä sanallaan parantaa. ”Sano vain sana, ja palvelijani paranee.” Näin tapahtui. Palvelija parani. Jeesus ihaili roomalaisen upseerin uskoa, tämä oli heti valmis tunnustamaan Jeesuksen Jumalallisen voiman. Toiminnallaan, opetuksillaan ja ihmeteoillaan Jeesus halusi herättää ihmisissä uskon häneen auttajana ja Vapahtajana. Hän auttoi toisia uskomaan. Hänestä huokui jotakin käsittämätöntä lämpöä, inhimillisyyttä ja Jumalallista rakkauden voimaa, joka veti ihmisiä puoleensa. Hän oli lähellä ihmisiä, kulki maajalassa. Hän kohtasi monia apua tarvitsevia, liikuttui nöyristä ja vilpittömistä avuntarvitsijoista. Hän tarjosi ja tarjoaa apuaan kaikille, jokainen ihminen oli ja on hänelle tärkeä. Saamme tänäänkin luottaa sokeasti kaiken keskellä Jumalan sanaan, joka vakuuttaa meille: ”Älkää mistään murehtiko, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne rukouksella ja anomisella kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäväksi, ja Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, on varjeleva teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa.” Rakas Jumala, kiitos että sinä uskot minuun vaikka en aina itse jaksa tai osaa uskoa. Aamen.