Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Blogit Näköislehti Kaupallinen yhteistyö

Kynäjalavarannat ovat lehdoista uhanalaisimpia

Suomen ympäristökeskus (Syke) julkaisi viime joulun alla raportin uhanalaisten luontotyyppien seurannasta. Edellinen raportti ilmestyi vuonna 2008. Kymmenessä vuodessa kaikkien luontotyyppien tilanne on huonontunut niin, että nyt noin puolet niistä on uhanalaisia tai silmälläpidettäviä. Luontotyyppejä ovat muun muassa metsät, lehdot, suot, kalliot, vedet, rannat ja perinnemaisemat. Pääryhmät on luokiteltu luontotyypeiksi maantieteellinen sijainnin, maaperän koostumuksen ja ravinteisuuden sekä kasvillisuuden, kosteuden ja muiden muuttujien mukaan. Merenrannoilla ja tuntureilla on omat luontotyyppinsä. Koko maassa uhanalaisiksi arvioitiin 186 luontotyyppiä, mikä on 48 prosenttia niiden lukumäärästä. Perinnemaisemat niittyineen ja ketoineen ovat 100-prosenttisesti uhanalaisia koko maassa. Niiden lajisto on useita kymmeniä ja jopa satoja miljoonia vuosia vanhaa. Sopeutuva lajisto on selvinnyt useista jääkausista ja muista myllerryksistä. Viimeisen jääkauden jälkeisessä arovaiheessa niittyjen ja ketojen kasvillisuus palasi meille ensimmäisenä mammuttien ja muiden suurten nisäkkäiden mukana. Pensaiden ja myöhemmin puuston palattua metsä- ja maastopalot ylläpitivät niitty- ja ketolajistolle soveliaita avoimia elinympäristöjä. Yli 200 vuotta sitten alkanut perinteisen maatalouden niitto- ja laidunnuskulttuuri säilytti lajistoa. Laajimmillaan niittyjen määrä oli 1 200 000 hehtaaria 1800-luvun lopulla. Maatalouden nykyisten muutosten seurauksena niittyjä muutettiin pelloiksi. Lisäksi niitä on hävinnyt umpeutumisen, metsityksen ja rakentamisen seurauksena. Teiden pientareet olisivat keto- ja niittylajistolle viimeisiä pakopaikkoja, mutta vieraslaji lupiini valtaa niitä vauhdilla. Lupiini muuttaa maaperää alkuperäiselle kasvillisuudelle sopimattomaksi. Niittyjen ja ketojen kasvilajisto on vaarassa hävitä ja samalla taantuu niistä riippuvainen lajisto. Vanhat mustikkametsät ovat uhanalaisia Toiseksi eniten köyhtyvää luontoa on metsissä, joiden luontotyypeistä 76 prosenttia on uhanalaisia. Muun muassa tavalliset mäntyvaltaiset puolukkaa kasvavat ja kuusivaltaiset mustikkaa kasvavat lahopuustoiset vanhat metsät ovat uhanalaisia. Vanhoja runsaslahopuustoisia metsiä löytyy muun muassa kaupungin maalta Siurosta ja Taivalkunnasta. Syken raportin mukaan metsien luontotyyppien uhanalaisuus on seurausta metsätalouden yksipuolisista menettelytavoista, avohakkuista ja yhden puulajin tasaikäisistä harvennuksista. Hakkuumetsistä puuttuu myös luonnon monimuotoisuudelle tärkeä lahopuu. Metsien suojelun lisääminen nähdään Syken raportissa välttämättömänä metsien luontotyyppien säilymiseksi. Metsiä on mahdollista ennallistaa monilajisiksi sekametsiksi ja lahopuun syntyä voi nopeuttaa kaulaamalla. Kaikki lehtojen luontotyypit ovat uhanalaisia Jääkauden vetäytymisvaihe jätti Nokialle savesta ja lietteestä koostuvan runsasravinteisen maaperän. Perustellusti voi sanoa, että ennen ihmisen tuloa Nokia oli paratiisi jalopuulehtoineen, pähkinäpensaineen ja luonnon orkideoineen. Nykyään lehtojen alkuperäisestä pinta-alasta on jäljellä yksi prosentti koko maassa. Lehdoista kaikkein uhanalaisimpia ovat kynäjalava- ja muut runsasravinteiset lehdot, joita Nokialla on vielä jäljellä. Vaatelias kynäjalava esiintyy suppealla alueella Kokemäenjoen vesistön rantavyöhykkeillä ja Nokialta niitä löytyy 319 yksilöä. Kynäjalavaa uhkaa rantarakentaminen ja muu maankäyttö, kuten veneiden säilyttäminen rauhoitetun jalopuun kasvupaikoilla. Uhanalaiset pähkinäpensas- ja metsälehmus- sekä muut lehdot ovat Nokialle luonteenomaisia. Kaikki ne pitäisi säästää hakkuilta, rakentamiselta ja muulta maankäytöltä. Pähkinäpensas on merkittävä, sillä se kasvaa Nokialla lähes pohjoisella esiintymisrajallaan. 30 kilometriä pohjoisempana laji ei menesty. Rannat ovat myös uhanalaisia ja niille suurin uhka ovat rakentaminen, ruoppaukset ja hakkuut vesien säännöstelyn lisäksi. Vastuu luonnosta kuuluu kaikille ja suojelu maan hallituksille Syy luontotyyppien tilan huononemiseen löytyy maan hallituksista, jotka ovat kahden vuosikymmenen ajan laiminlyöneet luonnonsuojelun toimenpiteet ja rahoituksen. Pääministeri Juha Sipilän johtama hallitus on paitsi väheksynyt luonnontutkimusta, myös lisännyt hakkuita kestämättömästi. Jos edellinen luontotyyppien uhanalaisraportti pölyttyi maankäytön päättäjien ja suunnittelijoiden työpöydillä, uuden on toivottavaa tulla käytetyksi kaikkien käsissä.