Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Mauri Könönen ei päässyt vaimonsa vuoksi maalauskurssille 45 vuotta sitten – nyt hän maalaa yhdessä 85-vuotiaan Veera Nerkin kanssa Pirkan opiston kurssilla – Katso ryhmänäyttelyn taulut jutun lopusta

Kerrassaan hienoja töitä. Eletyn elämän näköisiä kuvauksia elämästä. Sellaisia on ripustettu Kulmakiven vaihtuvaan näyttelyyn. Tällä kertaa siellä on Pirkan Opiston Maalauksen päiväateljee -ryhmän teoksia. Pääsimme kurkistamaan keskiviikkoisin Nokian koululla kokoontuvan maalausryhmän tapaamiseen. On kuin astuisi sisään vanhaan kuvaamataidon luokkaan sillä erotuksella, että täällä on rauhallinen tekemisen meininki ja niistä tekijöistä suurin osa on jo harmaantunut. Tunnelma on jokseenkin harras – näitä ihmisiä yhdistää rakkaus maalaamiseen. Täällä on lupa kokeilla. Täällä on lupa epäonnistua. Täällä on myös lupa tehdä ihan oman pään mukaan. –Tämä on hieno ryhmä. Meissä on taitaviakin ja sitten on meitä, jotka eivät ole niin taitavia. Mutta me emme ole kateellisia, vaan iloitsemme, kun toinen onnistuu, Liisi Tammela sanoo. Hänellä on työn alla toisinto tai tulkinta Martta Wendelinin maalauksesta. Tammelan työ on herkkä kuten esikuvansakin, mutta siinä on paljon myös omaa tulkintaa. –Täällä voi oppia koko ajan lisää, sanoo Terhi Vesa , joka tekee parhaillaan ensimmäistä akvarellityötään. Tavallisesti hän maalaa akryyliväreillä. 85-vuotias taiteilija jäi eläkkeelle vasta puolitoista vuotta sitten Maisematauluja kaikkein mieluimmin maalaava Veera Nerkki on päiväateljee-ryhmän vanhin, 85 vuotta. Hän hahmottelee maisemaa lyijykynällä luonnoslehtiöön. –Taide on minun elämäni. Se on, mitä tykkään tehdä, hän sanoo. Nykyään Nerkillä onkin enemmän aikaa maalata kuin ennen. Hän jäi näet puolitoista vuotta sitten eläkkeelle hammashoitolan siistijän työstä. Maalaamista pikkutunneille saakka Monet ryhmäläisistä kertovat harrastuksensa mukaansatempaavuudesta. Kun ottaa illalla maalausvälineet esiin, saattaa kello olla yöllä 2–3, kun malttaa vasta lopettaa. Yksi heistä on Hanna Nurmi , joka ajautui maalaamisen pariin terveydellisistä syistä. Hän on tykännyt tehdä käsillään kaikkea, mutta nivelongelmien vuoksi töitä oli kevennettävä. –Ajattelin, että suti sentään vielä pysyy kädessä, hän nauraa. Nuorempana ei ollut mahdollisuutta Useimpia ryhmäläisiä yhdistää myös se, että taideharrastus on alkanut vasta eläkkeellä. Mauri Könösen tarina on hiukan toisenlainen. Hän meni maalauskurssille jo 45 vuotta sitten yhdessä entisen vaimonsa kanssa. Kurssinopettaja katseli aikansa pariskunnan töitä ja totesi lopulta, että miehen kannattaisi jäädä lapsenvahdiksi, jotta lahjakkaampi vaimo pääsisi maalaamaan. Lapset ovat kasvaneet nyt jo riittävän isoiksi, että mies on päässyt alkamaan uudestaan harrastustaan. –Vähän hankalaahan tämä on, kun nivelet ovat kuluneet. On vaikeaa tehdä tarkkaa työtä, Könönen sanoo. Ryhmän ohjaaja Outi Aho on antanut uudeksi tehtäväksi omankuvan maalaamisen. Sellainen on työn alla myös Könösellä. Tosin maalauksesta ei taida tulla aivan perinteinen omakuva. Tällä hetkellä siinä on punaisella pohjalla punainen lierihattu. Sama hattu, jota mies pitää päässään. Kulmakiven näyttelyyn voi käydä tutustumassa maanantaista torstaihin kello 10–14. Näyttely on auki helmikuun loppuun asti. Katso näyttelyn kuvat tästä: