Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Toimituksen lukunurkan vinkki: "Tämä romaani luotaa suomalaisen tolkun miehen sielunmaisemaa, sellaisen jämptin ja vaatimattoman"

On sukupolvelta toiselle siirtyviä ennakkoluuloja, on suomalaista luoteenlaatua ja ihmissuhteita, äitien ja lasten, pariskuntien, nuorten ja vanhempien. Ihmissuhteiden langat kulkevat kevyesti yli manteren ja nykivät henkilöitä sisäisesti suuntiin, johon he itse eivät edes haluaisi kulkea. On kertomus suomalaisista mielenkahleista, siitä miten täytyy ja pitää, koska niin on oikein. Tästä aiheesta ei luulisi enää syntyvän kiinnostavaa, mutta romaanin henkilöt alkavat kiinnostaa heti ensi sivuilta lähtien ja samalla heidän ongelmansa, mikä on fiktiivisten hahmojen A ja O. Romaani kertoo insinööri-toimittajan näkökulmasta ja äänellä, Antin korrektilla artikulaatiolla, luodaten samalla suomalaisen tolkun miehen sielunmaisemaa, sellaisen jämptin ja vaatimattoman. Toisen puolen tarinaa kertoo Antin sisarentytär Kaisla, oman sukupolvensa äänellä, luonnollisesti ja pakottomasti, vihaisena toki, koska ei ole sisäistänyt itseensä edellisten sukupolvien ennakkoluuloja ja niistä irti pääseminen vaatii taistelua ja taistelussa tarvitaan vihaa. Kongolaiset muusikot, nyt belgialaiset, mutta aiemmin pakolaiset, on kerrottu erottuvan uskottavasti. Heihin liittyen romaanista löytyy myös historiallista näkökulmaa, sekä laajaa että läheltä tarkasteltua. Ilkka Luukkonen tähyilee laajalle, mutta näkee myös lähelle. On vuosi 2015, pakolaiskriisin vuosi Euroopassa, mutta nyt sitä katsellaan Belgiasta käsin. Eletään myös lehdistön kriisin aikaa. Antti muuttaa kirjeenvaihtajaksi Brysseliin perheineen, koska arvelee että siten parhaiten turvaa työpaikkansa. Oma suu on ihmiselle usein lähempänä kuin kontin suu ja helposti unohtuu, että kaikki me samasta kontista ammennamme. Ihmiseen voi vaikuttaa myös alitajuinen muisti, kuiskia esivanhempien vaikeista kokemuksista ja kertoa, että nyt ei tarvitse muista välittää, tärkeintä on että itse ja läheiset pärjäävät. Eurooppalainen todellisuus näyttäytyy uskottavana, se tietty henkinen vapaus mikä suomalaisilta on iät ja ajat tuntunut puuttuvan ja myös se mikä suomalaisista on monesti eurooppalaisilta puuttunut, se että toiset asiat hoidetaan enemmän tai vähemmän, no sinne päin. Pohja se on tolkun miehenkin laarissa, onneksi, mitä sitten vaikka opin tähän joutuisi poimimaan kongolaisilta muusikoilta.