Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Blogit Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Vaalikone Vaalit

Täytyyhän sen olla totta, eikö?

Jostain syystä olen aina tuntenut suurta huvittuneisuutta, kun puhutaan maailmankaikkeuden iästä. Viisitoista vuotta sitten luin uutisen siitä, että maailmankaikkeuden iänmääritys on tarkentunut: Universumi on noin 13,7 miljardia vuotta vanha. Tiedemies pyysi oikein anteeksi. Hän kun oli arvioinut iän 200 miljoonaa vuotta pieleen. No olkoon, tämän kerran, mutta tarkkana niissä miljoonissa ensi kerralla! Nyt joku saattaa kysyä, että mistä tuo maailmankaikkeuden ikä sitten tiedetään? No, senhän kertoi tietysti WMAP-luotain, joka käväisi kurkistamassa suoraan ajan alkuun, alkuräjähdykseen. Tämä palasi mieleeni, kun törmäsin artikkeliin, jossa muisteltiin maapallon menneitä vaiheita. Se oli nähkääs vajaat 66 miljoonaa vuotta sitten, kun Maahan iskeytyi vuoren kokoinen asteroidi, joka oli kiitänyt avaruudesta luodin nopeudella. Ensinnäkin maapallon eläin- ja kasvikunnasta tuhoutui kolme neljäsosaa. Toiseksi se sai aikaan valtavan tsunamin, jonka korkeus oli puolitoista kilometriä. Tämä on tiedettä. Sitä, josta muodostuu yleinen ja virallinen mielipide. Tiede on sinällään hieno asia, koska tieteen nimissä joku määre tai suure on sovittavissa. Silloin siitä tulee kiistaton, yksi ja ainoa totuus. Kunnes toisin todistetaan. Kysymys on siitä, kuinka valmis yksilö on vastaanottamaan totuuden. Ja kerrotaanko meille totuutta maailmassa, joka perustuu salailuun, etenkin nykyisin, kun yksilön mielipiteen vapaus on viety ja tuomittu vihapuheeksi. Me tiedämme, että mielipiteitämme ohjataan, mutta jostain syystä me emme välitä siitä. Meille vakuutetaan, että me kaikki haluamme sähköauton, vaikka rakastaisimme isolohkon jyrinää. Ja meidän on hyväksyttävä, että miesten ja naisten lisäksi on olemassa muunsukupuolisiakin. Ja sekin, että raiskaukset ovat tulleet yhteiskuntaamme jäädäkseen. Ja että panseksuaalisuus on upea asia, koska Ritva rakastui päätäpahkaa katulamppuun ja aikoo nyt tämän kanssa naimisiin. Vaikka mitä sitten? Naimisiinhan voi nykyisin mennä kenen kanssa haluaa. Näine ajatuksineni luin lisää. Siitä kuinka appelsiineista puristetaan mehu, joka varastoidaan valtaviin säiliöihin. Kun mehusta poistetaan happi, se säilyy jopa vuoden pilaantumatta. Tosin samalla mehusta lähtee maku, mutta väliäkö sillä, koska sitä varten on makuja valmistavia yrityksiä. Ei muuta kuin esanssia joukkoon ja aamiaiselle. Sitä ei kannata mainita, että appelsiineihin on ruiskutettu antibioottia jo niiden kasvuvaiheessa. Se saattaisi kuulostaa liian epätieteelliseltä. "Ei muuta kuin esanssia joukkoon ja aamiaiselle."