Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Kumpi on terveydelle parempi: vähän alipainoa vai lievästi ylipainoa? – Lihavuustutkija vastaa

• Yhä useampi suomalainen on lihava. • Kehopositiivisuus-liike kannustaa ihmisiä hyväksymään itsensä sellaisina kuin he ovat. • Kumpi on parempi, olla liian laiha vai hieman pulska? Body Positive eli kehopositiivisuus kannustaa jokaista olemaan tyytyväinen omaan kehoonsa. Esimerkiksi ylipaino nähdään persoonallisena piirteenä, josta ei tarvitse pyrkiä eroon. Punaisena lankana on ajatus siitä, että jokainen keho on kaunis. Ilmiö levisi voimakkaasti varsinkin sosiaalisessa mediassa pari vuotta sitten. Monet mallit, urheilijat ja näyttelijät ympäri maailmaa ottivat kantaa kehopositiivisuuden puolesta. Viime aikoina ajatusmalli on alkanut saada kritiikkiä sallivasta suhtautumisestaan ylipainoon. Arvostelijoiden mielestä ylipaino on terveysriski, jota ei kohta uskalleta ottaa puheeksi, koska jopa asiantuntijat pelkäävät loukkaavansa ihmisen oikeutta olla juuri sellainen kuin hän haluaa. Kriitikot pelkäävät myös, että painonpudotuksesta tulee noloa touhua, jonka katsotaan johtuvan kyvyttömyydestä sietää omaa peilikuvaansa. Patrik Borg on ravitsemusasiantuntija ja Suomen Lihavuustutkijat ry:n puheenjohtaja. Hän on seurannut Body Positive -ilmiötä työssään. Mitä hän ajattelee tästä keskustelusta? 1. Mitä ajattelet yleisesti Body Positive -ilmiöstä? Kehopositiivisuus on ilman muuta hyvä asia. Aika vaikeaa on nähdä mitään pahaa siinä, että jokainen voisi olla tyytyväinen itseensä ja kehoonsa riippumatta kehon koosta. Kyllä se on vain hyvä asia ja voimaannuttaa ihmistä voimaan paremmin muillakin elämän osa-alueilla. Olennaista on ymmärtää, että kehopositiivisuudessa on kyse nimenomaan siitä, että voi tuntea tyytyväisyyttä riippumatta siitä, onko ylipainoa vai ei. Nyt tuntuu, että jotkut haluavat ymmärtää ilmiön siten, että tyytyväisyyttä halutaan kokea siksi, että on ylipainoa. Näin ajattelevia kriitikoita tai sentyyppistä kehopositiivisuutta en kannata. 2. Voiko ylipainosta tulla tabu, johon ei uskalleta puuttua? Entä voiko laihduttamisesta tulla noloa ja merkki siitä, että ei osaa hyväksyä itseään? Lihavuus, joka tarkoittaa jo suurta ylipainoa, on terveysriski. Jos se ei vielä ole realisoitunut yksilölle terveysriskiksi, niin tutkimusten mukaan monille sekin on ajan kysymys. Kuten muistakin terveysriskeistä, lihavuudesta pitää pystyä puhumaan. Kyse on siitä, miten asia otetaan esille. Puhutaanko tavalla, joka arvostaa ihmistä ja auttaa häntä parempaan painonhallintaan yhteiskunnassa, jossa painonhallinta on hankaloitunut ja ihmisillä on suuria eroja painonhallinnan resursseissa taustojensa vuoksi? Ymmärretäänkö painonhallinnan viitekehys? Puhutaanko tavalla, jossa lihavuus on täysin ihmisen oma vika ja jossa hänen pitäisi pystyä vain ryhdistäytymään, syömään vähemmän ja liikkumaan enemmän? Näin puhuva ohjeistaja ei ymmärrä painonhallinnasta yhtään mitään. Ei laihtumisen halusta pidä tulla noloa, jos ylipainoa on. Toisaalta olisi hienoa, jos kitukuurimainen laihdutus alettaisiin kokea vähän tyhmäksi, koska sieltä ei tule ratkaisua painoon tai hyvinvointiin. Missään nimessä kehopositiivisuuden ei pidä tarkoittaa sitä, että ei tarvitse muuttaa elintapojaan voidakseen ja jaksaakseen paremmin sekä laihtuakseen. 3. Onko lievällä ylipainolla vaikutusta terveyteen? Riippuu ihan siitä, mitä terveyden osa-aluetta katsotaan ja millä aikajänteellä. Sanoisin, että pieni ylipaino on pieni terveysriski ja suuri ylipaino on suurempi terveysriski. Kuten myös alipaino on terveysriski. Näissä puhutaan tietysti isojen tutkimusaineistojen havainnoista, ja aina löytyy vähemmistöön kuuluvia yksilöitä, joihin ilmiö ei päde. En kaipaa yhtään pelottelua tai liioittelua ylipainon haitoista, mutta ei voi sanoa, etteikö ylipaino olisi terveysriski. 4. Kumpi on terveydelle parempi juttu lievä yli- vai alipaino? Lievä ali- tai ylipaino on siis keskimäärin pieni terveysriski. Tietysti yksilötasolla asiaa voi arvioida paljon paremmin, kun tuntee tarkemmin ihmisen kehon koostumuksen, elintavat ja terveystiedot. Silloin voi nähdä tilanteita, joissa pieni ylipaino on tuskin lainkaan terveysriski. Ylipainoa voi esimerkiksi olla vaikkapa lihaksikkuuden vuoksi vyötärönympäryksen ollessa normaali ja elintapojen ollessa terveelliset. Ilman tällaisia tietoja täytyy kuitenkin keskimäärin todeta ali- ja ylipainot terveysriskeiksi. Mitä kauemmaksi normaalipainosta mennään, sitä epätodennäköisemmäksi painon terveellisyys muuttuu. 5. Uskallatko sinä puhua asiakkaallesi painonpudotuksen terveysvaikutuksista? Tietysti sanon, jos tarvitsee. Painosta puhuminen ei ole vaikeaa minulle. Usein ei kuitenkaan ole mitään tarvetta. Ihmiset tietävät kertomattakin nämä asiat. Jos koen, että tiedolle on tarvetta, silloin kerron. Toinen asia on taas se, miten puhutaan. Painonhallinnan kanssa paljon töitä tekevillä on sisäänrakennettuna painonhallinnan laajemman viitekehyksen ymmärrystä, ja sen seurauksena myös taju siitä, kuinka suuri osa ihmisistä on kamppaillut painon kanssa vuosia. He tarvitsevat ymmärtävää apua jatkoon. Juttelu on tästä lähtökohdasta yleensä helpompaa, koska ongelmaa ratkotaan yhdessä. Ei siis niin, että joku toinen kertoo, mitä pitää tehdä. 6. Mistä tietää, että on syytä laihduttaa? Aika harvoin kehottaisin laihduttamaan siinä kuurimielessä, mitä se useimmille tarkoittaa. Sen sijaan aina on hyvä pohtia, voisiko joitakin elintapoja kohentaa, jotta jaksaisi paremmin, olisi paremmalla tuulella ja olisi terveempi. Nämä asiat auttavat samalla painonhallintaa. Nukkumaanmenon aikaistaminen, työstressin hoitaminen, ahdistuksen helpottaminen, tasaisempi ateriarytmi ja aktiivinen elämäntapa, jossa on mukavaa puuhaa ja kivoja harrastuksia. Niistä koostuu sekä hyvä painonhallinta, hyvä laihtuminen ja vireä elämä. Niitä kannattaa aina miettiä ja kohentaa –ja etenkin jos vyötärönympärys tai paino on kohonnut selkeästi yli suositusten. 7. Entä keski-ikä ja ylipaino? Olisiko iän karttuessa aika vain hyväksyä ylikilot? Ikääntyessäkin kannattaa aina miettiä elintapojen tuunaamista tavalla, joka tukee painonhallintaa ja toimintakykyä. Laihdutuskuureista siihen on harvoin. 8. Lasten ylipaino on kasvussa. Varsinkin heille kehopositiivisuus olisi tärkeää. Miten lasten ylipainoon pitäisi puuttua? Suomessa on paljon ammattilaisia, jotka osaavat puuttua asiaan hienosti, vaikka toki kuulee toisenlaisistakin esimerkeistä. Tärkeintä tässä on tietysti ennaltaehkäisy. Perheen elintavat ovat parhaimmillaan luonnostaan sellaiset, että ylipainosta tulee epätodennäköisempää: on selkeät uniajat, on selkeä ateriarytmi, tarjotaan monipuolista ruokaa ja lapsella on muitakin virikkeitä kuin ruutu. Näiden toteuttaminen ja joustava rajojen vetäminen on tärkeä osa vanhemmuutta. Jos ylipainoa tulee, ihannetilassa muutetaan perheen käytäntöjä ja lasta ei vastuuteta painosta. Ihannetilassa hän ei tiedäkään tavoitteesta. Aina se ei toki ole mahdollista, mutta kaikki paukut pitäisi laittaa ennaltaehkäisyyn. 9. Millaisena lihavuustutkijat näkevät suomalaisten ylipainon 20 vuoden kuluttua? Oikeastaan kaikki keskeisimmät painonhallintaan vaikuttavat elintavat näyttävät menevän heikompaan suuntaan tai eivät ainakaan parane. Uni vähenee, stressi lisääntyy, kasvisten syönnin määrä kääntyi nyt laskuun, ateriarytmit ovat levinneet, syömisen joustava ote ja kehon kuuntelu tuntuvat vähenevän. Vain liikkuminen taitaa olla ennallaan. Näillä trendeillä voisi olla pessimisti. Toisaalta minusta meidän suosituksemme menevät koko ajan parempaan suuntaan. Ymmärrys painonhallinnasta lisääntyy ammattilaisilla, ja trendienkin joukossa on hyviä ilmiöitä. Oikeasti olen optimistinen sen suhteen, että lihavuuden kasvu taittuu vielä. 10. Mikä painonhallintaan liittyvässä keskustelussa on eniten pielessä? Se nähdään vain syömisenä ja liikkumisena, vaikka painonhallinnassa on muita vähintään yhtä tärkeitä teemoja: stressi ja jaksaminen, yhteiskunta ympärillä ja ihmisen historia.