Ladataan
Uutiset Vaalit Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Blogit Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Tulospalvelu

Kokenut auraaja Janne Siuvo neuvoo: Tee näin ja saat aurakuskin morjestamaan!

On perjantaiaamu Siuronvaltatiellä eikä päivä ole vielä valjennut. Kevyttä pakkaslunta on satanut yöllä muutaman sentin verran. Nopeutta on rajoituksen mukaiset 70 kilometriä tunnissa. Kaarteen takaa tulee vastaan aura-auto, joka näyttäisi vallanneen osittain myös vastaantulevien kaistan, tai ainakin aurasta irtoava pöllyävä lumi on tehnyt sen. Mitä teen? Väistänkö vasemmalle pientareelle, jossa on pehmeää lunta ainakin metrin verran? Vai testaanko, mahdutaanko tästä molemmat? Näin kohtaat vastaantulevan aura-auton Tottijärveläinen Janne Siuvo on kokenut aurakuski. Esimerkiksi Aapeli-myrskyn aikana hän aurasi valtateillä yhteen kyytiin reilusti yli 12 tuntia. Toivoton keli tuotti ongelmia myös auraajalle, kun lumi alkoi jäätyä pyyhkijöihin. Ensimmäiseksi ohjeeksi autoilijalle Siuvo antaa hidastamisen. –Monet onneksi huomaavatkin, että kaistan reunat ovat tukossa. On ilman muuta parempi, jos pystyy hidastamaan ja väistämään, vaikka reunalla olisikin vähän lunta. Ilman hidastamista reunaan väistö on aina riski. Aura-autolla on ajettava normaaliliikennettä keskemmällä, jotta tien keskiosan lumivallit saadaan pois. –Aina morjestetaan, jos joku toppaa tienhaaraan tai levennykselle, sillä silloin kaistan saa vedettyä kerralla puhtaaksi keskelle asti. Jos joutuu itse väistämään pientareen puolelle, on vielä enemmän koukattavaa keskeltä, kun tulee takaisin. Pöllyävän lumen vuoksi näkyvyys voi olla heikko vielä kohtaamisen jälkeenkin. Entä jos on päästävä ohi aura-autosta? Janne Siuvo sanoo päästävänsä autoilijoita ohi varsinkin valtateillä, jos tilanne on siihen otollinen. Tämä tarkoittaa sitä, että vastaantulevien kaista on jo aurattu eikä vastaantulijoita pitkällä suoralla näy. –Hidastan silloin selkeästi, vilkutan jarrua ja vilkkua. Aurakuskit kohtaavat kuitenkin usein tilanteita, joissa ohi mennään paikoissa, vaikka tilaa siihen ei kovin olisi. Esimerkiksi jo edellä mainittu Siuronvaltatie on yksi tällainen tie. –Silloin on minun pakko hidastaa ja väistää reunaan, jos huomaan, että sieltä lähtee joku väkisin ohi tuppaamaan. Villejä ja hurjan näköisiä ohitustilanteita näkyy silloin tällöin. Auraamattoman kaistan kautta ohittamista kannattaa harkita tarkkaan, ettei käy niin kuin Siuvon kertomassa esimerkissä. Edellisissä loskakeleissä auraaja joutui muutamaan kertaan hidastamaan ja odottelemaan ohittavan auton vuoksi. Tiellä oli ollut loskaa niin paljon, että vain ajourat näkyivät. Kun ohittaja oli ollut palaamassa takaisin omalle kaistalleen, oli tämän rohkeus hiipunut, kun oli pitänyt päästä tien keskellä olleiden sohjojen läpi. Ilman aura-auton hidastamista ja väistämistä kaistalle paluu ei olisi onnistunut. Keltainen varoitusvalo kertoo vaarasta Pääsäännöksi Janne Siuvo nostaa hidastamisen ja tarkkaavaisuuden lisäämisen silloin, kun näkee vilkkuvaloja. Hän sanoo, että aiempaan verrattuna vilkkuvalot ovat menettäneet merkitystään autoilijoiden silmissä, varsinkin kun niitä näkee nykyään niin paljon. –Sinisiä vilkkuvaloja varotaan enemmän kuin oranssisia. Siuvon kuljettama kalusto painaa suolalastista riippuen 27–35 tonnia. Se rutistaisi henkilöauton kuin muuriin. Siitä varoitetaan kuitenkin vain oransseilla valoilla. Aura-auton kannalta vaaranpaikka piilee varsinkin ohituskaistojen päissä, joissa auraaja joutuu kääntämään aura-autoa, peruuttamaan ja palaamaan ohituskaistaa takaisin päin. –Kun on peruuttanut tien sivuun ja aura on melkein vielä tiellä, ahtaasta paikasta mennään ohi aika vauhdilla. Juttu on julkaistu ensimmäisen kerran 5.1.2019.