Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Matti elää ja voi paksusti - siurolaisen minipossun maallinen vaellus jatkuu joulun jälkeen yhtä onnellisena kuin tähänkin saakka

Matti on siurolainen possu. Se on juuri nyt erityisen onnellinen, koska joulu on taas kerran ohi. Jouluna ei nimittäin ole helppoa olla kinkkumies. Alhaisten lihanhimojen kohde täysin vailla oikeuksia. Pelkkä pahainen objekti, jonka takamuksen paksuutta arvostellaan surutta. Metoo, kuinka moinen sikamainen kohtelu Mattia etookaan. Joskus kauan sitten televisiossa pyöri mainos, jossa pieni possu kuljeskeli ympäriinsä kantaen valtavaa kylttiä. Kirkkaalla possupojan äänellään se huudahteli kylttiin kirjoittamaansa iskulausetta ”Syökää kanaa!” niin kuuluvasti kuin suinkin pystyi. Vahvistamattomien tietojen mukaan tämä nuori älykkö olisi ollut Matin suvunsukua Huittisten liepeiltä, joka on possuille Suomen kolmanneksi vaarallisinta aluetta. Matti on lyhyen elämänsä aikana ehtinyt oppia, että kaikki maailman possut eivät ole samanlaisia kuin hän. Hän tietää, että minipossuja on erikokoisia ja juuri sellainen Matistakin on tullut. Erikokoisena ja hieman erikoisena elämä on mukavaa, ellei suorastaan nautittavaa. Varsinkin silloin, kun on onnistunut livahtamaan omille teilleen. Joskus Matin rytmikäs jolkottelu pimeällä pihatiellä on aiheuttanut hämmennystä, sillä minipossut eivät saa ulkoilla vapaana. Enää. Paitsi emännän kanssa omassa pihassa. Sen sijaan pidemmälle lähtiessä täytyisi pukea valjaat. Hyi sika! Kuka muka sellaisia käyttää? Ne kutittavat, ahdistavat ja kaiken lisäksi hankaloittavat harrastuksia, joihin kuuluvat muun muassa tonkiminen, kaivaminen ja rypeminen. Matti tuntee toki lain kirjaimen ja säännöt, mutta nuorena possuna sillä oli possun tavat, jotka silloin tällöin lipsahtivat sikailun puolelle. Ehkä se johtuu osin myös siitä, että toisin kuin koirilla, possuilla ei ole erityistä tarvetta miellyttää ihmistä. Matin mielestä myös ihmisen on hyvä vähän kärsiä. Jos ei muusta, niin sikaikävästä. Siksi Matti on tehnyt muutaman karkumatkan osin tahallaan. Välillä kun on ollut niin karju olo, ettei sitä nyt vaan yksinkertaisesti ole viitsinyt alvariinsa ilmoitella tulemisistaan ja menemisistään. Vaikka Matti siis onkin taannoin lipsahtanut lain laatijan näkökulmasta katsoen jonnekin pykäläviidakon käymättömille korpimaille, pohjimmiltaan se on äärimmäisen herkkä ja kiltti eläin, joka ei tahdo pahaa kenellekään. Ei myöskään sille postin tädille, joka ei ollut vielä viime kesänä kuullutkaan Matista ja meinasi ajaa ojaan Matin nähdessään. ”Taivas varjele, mikä sieltä tulee”, postin täti kiljui ihmetellen, kunnes kuuli, että kyse on Matti -nimisestä lemmikkipossusta. – Niinkö? No sittenhän se varmaankin oli etsimässä Teppoa, arveli postin täti, koska postin täti on naimisissa Tepon kanssa ja hän kyllä tietää miten pahalta tuntuu, jos Teppo on hukassa. Teppo-possu oli näet Matin veli. Toisiinsa kiintyneille veljeksille kävi niin, että kun muut pahnueen potsit löysivät kodin itselleen, kahta veljestä yhdessä ei kukaan uskaltanut ottaa. Niinpä ne kasvoivat kimpassa viiden kuukauden ikäisiksi, mikä lisäsi tulevan kodin vaatimustasoa entisestään - sisäpossuiksi veljeksistä ei enää ollut. Mutta sitten kohtalo puuttui peliin nykyisen emännän ja isännän hahmoissa. Se oli kuulemma rakkautta ensisilmäyksellä. Emäntä ja isäntä ryhtyivät rakentamaan possuille asianmukaista aitausta sekä lämmintä mökkiä talkoovoimin niin, että helmikuussa 2017 kaksikko pääsi muuttamaan uuteen kotiinsa. Kävi kuitenkin niin ikävästi, että 2018 alkuvuodesta Teppo menehtyi kasvaimeen, jota ei löydetty ajoissa. Teppo nukahti ikiuneen kotonaan emäntänsä syliin. Matti kävi tökkimässä ja hyräilemässä Tepolle hyvästinsä. Sen jälkeen se teki petinsä uudelleen. Matti hyväksyi tapahtuneen heti. Sen ihmisvanhemmat ovat saaneet oppia, että Matti ymmärtää asiat todella nopeasti - ehdollistamalla - ja on muutenkin uskollisuudessaan ja rakkaudessaan lemmikkien aatelia. Kesällä 2018 Matti muutti perheineen Siuroon. Matin karkureissujen takia ja ennen kaikkea niiden ansiosta tutustuminen kyläläisiin on käynyt helposti. Yhdellä reissulla tosin muuan ikäihminen oli aikeissa kolkata Matin, kun luuli sitä villisiaksi, kunnes oivalsi, että häntää heiluttava ja iloisesti tervehdyksensä röhkivä possu ei voi olla läpeensä paha olento. Niin sai Matti jälleen uuden kaverin. Nyt Matilla on kotipesä ja ulkoilumahdollisuudet niin, ettei omasta pihasta ole asiaa muualle, ilman emännän lupaa. Ja mihin se kotoaan lähtisikään, kun ruokaa riittää. Matti syö kaikki oman perheensä sekä naapurienkin ruoantähteet. Ainoastaan sitrushedelmät ja sipulit eivät kelpaa. Uuden valtavan heinäpaalin avaaminen saa Matin innostumaan erityisesti. Siinä riittää tekemistä aina pitkäksi aikaa kerrallaan. Autonrengas toimittaa Matin morsmaikun ja vanha kylpyvanna parhaan leikkikaverin virkaa. Eläinystäviäkin Matilla toki on. Kaksi brasilianterrieriä, Sulo ja Ruska, saavat jopa syödä Matin kanssa samalta kasalta, jos ruoka on kaikille sopivaa. Lisäksi jättipupu Leonard on myös hyvää pataa Matin kanssa. Ihmiset ovat Matin mielestä oikein mukavia, koska niiltä saa aina ruokaa. Matin kaikkein paras ystävä on kuitenkin emäntä. Hän on jopa torkkunut Matin kanssa samoissa puruissa. Häneltä Matti ottaa vastaan myös kunnon rapsutukset ja hän on se, joka saa hoitaa kuivan ihon, rähmivät silmät, tai mitä nyt koskaan eteen tuleekaan. Siksi, vaikka onkin perusluonteeltaan arka poika, emäntäänsä Matti luottaa ihan sikana. Palkinnoksi kaikesta hyvästä, kodista ja huolenpidosta, Matti on päättänyt olla jatkossakin emäntänsä uskollisin ja rakastavin ystävä. Olla sitä ikuisesti. Tai ainakin yhden possun elämän verran. Minisika eli minipossu on suhteellisen pienikokoinen sika. Matti on korkeudeltaan noin 50 cm ja painaa jo noin 40-50kg Se on samaa lajia kuin tavalliset lihasiatkin, lähinnä vain ulkomuoto ja koko eroavat tavallisista sioista. Suomessa lemmikkinä pidettävä minisika on Ruotsissa 1960-luvulla alun perin koe-eläimeksi jalostettu sikarotu. ”Matti syö kaikki oman perheensä sekä naapurienkin ruoantähteet. Ainoastaan sitrushedelmät ja sipulit eivät kelpaa.”