Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Suojelualueet parantavat lintujen sopeutumista ilmastonmuutokseen – Lähes 40 prosenttia kotimaisista lintulajeista uhanalaisia

Tuoreen yliopistotutkimuksen mukaan suojelualueilla on entistä suurempi vaikutus lintujen sopeutumisessa ilmastonmuutokseen. Suojelualueiden katsotaan olevan linnuille turvapaikkoja, koska jo 36 prosenttia maan lintulajeista luokitellaan uhanalaisiksi. Suurimpina syinä lintukatoon pidetään ilmastonmuutoksen ohella elinympäristöjen heikentymistä, kuten kosteikkojen ja soiden vähenemistä. Suomen ympäristökeskuksen tutkimusten perusteella niin metsä-, suo- kuin tunturilintujenkin nykyiset esiintymisalueet tulevat kutistumaan ilmastonmuutoksen seurauksena, mutta suojelualueet tulevat merkittävästi hidastamaan lintulajistomme taantumista. Pirkanmaalla riekkoja tavataan enää maakunnan pohjois -ja luoteisosien soilla. Loppusyksyllä riekon valkoinen suojaväri ei suojaa lintua lumettomalla suolla pedoilta. Järripeippo ja keltavästäräkki ovat käytännössä kadonneet pesimälajeina jo Nokialta. Suurimmat uhat kadota lienee pohjoisen soilla pesivillä suokukoilla, mustavikloilla ja jänkäkurpilla, joita kaikkia vielä nähdään muuttoaikoina Nokialla. Tunturilajeista sama tilanne on pulmusilla ja kiirunoilla, metsälajeista lapintiaisella ja kuukkelilla. Tutkijoiden mukaan lintulaji siirtyy pohjoiseen 1,6 kilometriä vuodessa eli keskimäärin neljä metriä päivässä, mutta ilmastonmuutos 16 metriä päivässä. Perhosilla muutos on selvä. Niiden levinneisyysalueen pohjoisraja on siirtynyt 60 kilometriä pohjoisemmaksi vuosikymmenessä. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Maamme lintukartta on muuttumassa myös eteläisten kosteikkolajien lisääntymisenä, mistä viimeisin osoitus oli jalohaikaran ensipesintä viime keväänä Porvoossa. Jalohaikarasta tehtiin useita kymmeniä havaintoja Pirkanmaallakin kuluneena vuonna, myös Nokialla. Samoin kattohaikarahavainnot ovat lisääntyneet. Lajin pesintä todettiin vuonna 2015 Tl Koskella. Harmaahaikara on yleinen näky Nokialla. Ruskosuohaukka ja kaulushaikara ovat Nokian laajimpien ruovikoitten tyyppilajeja. Pussitiainen ja viiksitimali ovat hyötyneet ilmaston lämpenemisestä, samoin tavanomaisina pidetyt pesimälajimme mustarastas, talitiainen, sinitiainen ja viherpeippo, joiden kannat kasvavat ja lajit levittäytyvät yhä pohjoisemmaksi, myös talviruokinnan seurauksena. Entisaikojen ankarat pakkastalvet saattoivat romahduttaa kerralla koko talvehtivan puukiipijä -ja hippiäiskannan. Samoin oli käydä lehtopöllöille kuolontalvena 1986–87. Eteläisenä lajina lehtopöllön menestymisen takaa runsas myyräravinto ja leudot talvet. –Hidastamalla ilmastonmuutoksen haittoja suojelualueet antavat meille lisäaikaa puuttua ilmastonmuutoksen syihin ja seurauksiin. Tulokset rohkaisevat lisäämään suojelualueita ja tähän patistaa myös kansainvälinen tavoite 17 prosentin suojellusta maa-alasta, kertoo akatemiatutkija Aleksi Lehikoinen Luomuksesta. Suojelualueet ehkäisevät ilmastonmuutosta, sillä vanhat metsät sekä luonnontilaiset suot toimivat hiilivarastoina. Nokian luonnonsuojelualueiden tärkein tehtävä on luonnon monimuotoisuuden turvaaminen. Nokian merkittävimmät luonnonsuojelualueet ovat Kaakkurijärvet (248 ha), Luodon saari (53 ha), Ruutanan luonnonsuojelualue (22 ha), Masojärvi (13 ha) ja Lapinvuori (11 ha). Lisäksi Nokian luonto on esittänyt Markluhdan alueen ja Siuron vanhojen metsien suojelua. "Eteläisenä lajina lehtopöllön menestymisen takaa runsas myyräravinto ja leudot talvet."