Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Blogit Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Vaalikone Vaalit

Kun yksi ura poikkesi kaavasta – Neulomon loppua seurasi Anu Savinaisen henkilökohtainen onnenpotku: "Onhan tämä erilaista, kun kuolevalta, köyhältä vaatetusalalta siirtyy kasvuyritykseen"

Juttu on julkaistu ensimmäisen kerran 22.8.2018. Nokialainen Anu Savinainen voi kutsua itseään onnekkaaksi. Ei ole itsestäänselvyys, että yli 50-vuotias työllistyy kahden ja puolen viikon kuluttua irtisanomisen jälkeen. Niin hänelle kuitenkin Nokian Neulomon ensimmäisiä yt-neuvotteluita seuranneiden potkujen päätteeksi kävi. –Olen helvetin onnellinen, Savinainen toteaa uudella työpaikallaan Tampereen Sarankulmassa. Edessä oli alanvaihto. Yli 30 vuoden ura vaatetusalalla päättyi reilut puolitoista vuotta sitten. Viime kesäkuussa Neulomo lopulta hakeutui konkurssiin. Nyt Savinainen toimii äänieristettyjä puhelinkoppeja ja neuvottelutiloja suunnittelevan ja valmistavan tamperelaisyritys Frameryn vakinaisena siivoojana. –Eihän tämä unelmatyöni ole, mutta talon työilmapiiri on aivan ihana. Onhan tämä erilaista, kun kuolevalta, köyhältä vaatetusalalta siirtyy kasvuyritykseen. Tunnelma alalla muuttui laman aikana Vielä 1980-luvun alussa tekstiiliteollisuus veti. Tuolloin Savinainen pääsi ylioppilaaksi valmistuttuaan Järvenpään ammattikouluun opiskelemaan mallipukineiden valmistamista. –Valmistumiskeväänä 1986 hain töihin Helsingin Turkistukkuun. Ilmoitin, että voisin aloittaa elokuussa, ja se oli okei, Savinainen kertoo. Vuosikymmenen vaihde ja talouslama muuttivat tunnelmia. Puhuttiin tuotannon siirtämisestä Tallinnaan kustannussyistä. Lomautuksiakin oli Savinaisen silloisella työpaikalla, naisten sisävaatteita tuolloin valmistaneella Amis Oy:llä hänen hoitovapaidensa aikana. Vietettyään Amisilla kymmenisen vuotta, Savinainen siirtyi vuosiksi Suomen Höyhenelle (nyk. Joutsen Finland) silloiselle asuinpaikkakunnalleen Riihimäelle. Nansolle Savinainen haki, kun yritys etsi malliompelimoon leikkaajaa. Se oli malliompelijan koulutuksen saaneelle ja leikkaamoissa ahertaneelle Savinaiselle osaamisen ja toiveet yhdistävä työtilaisuus. Työt Nansolla alkoivat vuonna 2006. Muutaman vuoden vierittyä malliompelimo lakkautettiin ja Savinainen siirtyi leikkaamon puolelle. –Alan töiden katoamisesta Suomesta puhuttiin paljon. Nansolla luotin siihen, että kyllä mallit tehdään Suomessa, mutta eivät ne tehneetkään loppuun asti, hän kertoo. Vuosi 2016 oli Savinaisen työuralla mullistavaa aikaa. Jo sitä olivat edeltäneet Nanson Nokian tehtaalla useat yt-kierrokset irtisanomisineen. Savinainen oli työsuojeluvaltuutettu eikä hänen tarvinnut asemansa puolesta pelätä potkuja. Potkut ensimmäisessä sarjassa Joulukuussa 2015 Nanso ilmoitti laittavansa tehtaansa kiinni. Samana syksynä perustettu Nokian Neulomo ilmoitti pian harkitsevansa Nokian tuotantolaitoksen toiminnan ostamista. –Nanso lopetti Nokialla niin, että jäimme kesälomalle eikä tiedetty, mikä on jatko. Meitä ei vielä sanottu irti, vaan sanottiin, että syksyllä toimitaan vielä Nokialla, mutta tehdas lopettaa vuodenvaihteessa. Muutama päivä ennen kesälomaa Moision Vesa (Nokian Neulomon entinen toimitusjohtaja) tuli ilmoittamaan, että jatkamme Neulomona. Kesäloman aikana siirryimme vanhoina työntekijöinä Neulomolle, Savinainen muistelee. Huojennus vaihtui syksyn tullen uuteen tyrmistykseen. –Kyllä kaikki työntekijät varmasti uskoivat siihen, että tästä tulee jotain. Olihan se sokki, kun meille töihin paluuviikolla ilmoitettiin, että nyt alkavat yt:t, Savinainen sanoo. –Minut irtisanottiin ensimmäisessä sarjassa. Minulla oli pieni takaportti siinä, että terveydellisistä syistä eläkevakuutusyhtiöstä tuli päätös, että ne kouluttavat minut uudestaan. Minulla on tekonivel oikeassa olkapäässä. He katsoivat, että en pystyisi jatkamaan työtäni. Oliko kyseessä sittenkin onnenpotku? Savinaisen oikeaa olkapäätä oli särkenyt, ja tähystyksessä selvisi, että olkapäässä oli kuluma, joka oli vahingoittanut seudun pieniä lihaksia. Ne eivät enää palautuisi. Vaiva oli perinnöllinen. Vamman seurauksena horisonttilinjan yläpuolella tapahtuva työskentely ei olisi Savinaiselle hyväksi. –Katselin työ- ja koulupaikkojen lisäksi työharjoittelu- ja kokeilupaikkoja. Eläkevakuutusyhtiö olisi minulle pariksi kuukaudeksi sellaisenkin maksanut. Minulla oli jo suunnitelmia, mutta hautasin ne, kun sain työpaikan. Tuntui yli 50-vuotiaana turvallisemmalta lähteä töihin kuin jäädä odottamaan koulutuksen jälkeistä aikaa. Olkapää on sittemmin kestänyt siivoustöitä hyvin, eikä Savinainen ole joutunut uhraamaan ajatusta terveydellisille seikoille. Hän haki vuokratyöfirman kautta osa-aikaiseksi siivoojaksi nykyiseen työpaikkaansa. Yhdeksän kuukauden kuluttua hän oli jo talon kirjoilla. –Se meni aika nopeasti, mutta kaksi vuotta sitten syksyllä täällä oli 40 henkeä töissä. Aloitin viime vuoden helmikuussa, ja viime vuonna tänne on palkattu yli sata henkeä. Nythän meitä on yli 200, Savinainen huomauttaa. Mukavan tiimin lisäksi uudessa työpaikassa viihtyvyyttä lisäävät muun muassa työntekijöiden yhteiset illanistujaiset, eli afterworkit, sekä erilaiset tapahtumat eri vuodenaikoina. Kasvuyrityksen iloinen vire näkyy Sarankulman toimistolla myös esimerkiksi firman yhteisenä taukojumppapaikkana välineineen, viihtyisänä kahviona ja viitenä päivänä viikossa lämpiävänä saunana uima-altaineen. Ei sen näin olisi tarvinnut päättyä Savinaisella ei ole omista syistään kovin positiivisia ajatuksia Neulomoa kohtaan, mutta ei hän silti konkurssia olisi toivonut. –Minusta on hyvä valtti, että tehdään Suomessa, mutta se ei riittänyt. Otettiin Nanson tilat haltuun isoine värjäyskoneineen. Eihän sitä määrää saada tehtyä, että värjäyskone täyttyisi. Perustajat varmasti ajattelivat, että saisivat tuotantoon kasvua, mutta eivät sitten kai saaneet yhteistyökumppaneita niin paljon kuin olivat ajatelleet. Se olisi varmaan vaatinut enemmän pääomaa Neulomolta, jos olisi uuden tehtaan perustanut, jossa värjäyskoneet ja muut olisivat olleet pienempiä, Savinainen pohtii. Yhtä kaikki, hänen osaltaan vaatetusala on nyt historiaa. Tämä on hyvä näin.