Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Blogit Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Eurovaalikone

Nokialaiset löytöeläimet viedään nyt Hämeenkyrön Kissankulmaan, jossa on vuosien aikana pelastettu satoja kissoja

Pia Viirola on joutunut perustelemaan eläinrakkauttaan usein. Erityisesti hän joutui perustelemaan sitä kovan onnen Ville-kissan kanssa. Miksi tuntematonta kissaa hoidetaan sadoilla tai tuhansilla euroilla, sillä onhan se vain kissa? Kymmenvuotias tyttö oli nähnyt pahoin loukkaantuneen kissan tiellä. Toista takajalkaansa raahaten se oli linkuttanut vaivoin läheisen vajan alle. Tyttö otti yhteyttä Viirolaan, jonka tiesi pelastavan kissoja. Kissa oli kaivautunut puolittain vajan lattian alle ja Viirola kaivoi käsillään sen esiin. Outoa kyllä, kissa ei paennut, mitä ne normaalisti olisivat tehneet. Kävi kuitenkin ilmi, että kissan koko oikea puoli oli halvaantunut. Viirola ja hänen miehensä Jari Viitala ottivat kissan hoidettavakseen. –Se oli saanut pahan tällin, mutta eläinlääkärin mukaan oli odotettavaa, että se toipuu, Viirola muistelee. Pitkä toipilasaika vaati ihmisten apua Halvaantunutta kissaa käytettiin aluksi muutaman päivän ajan Tampereella rakontyhjennyksessä. Päivittäistä matkaa Hämeenkyrön Vesajärveltä kertyi Tampereen keskustaan yhteen suuntaan liki 60 kilometriä. Hoito jatkui kotona. Villeksi nimetty toipilas piti nostaa hiekkalaatikolle asioilleen. Omilla jaloillaan se ei pysynyt vielä kahteen kolmeen viikkoon, vaan sitä piti kannatella. –Nyt se liikkuu ihan normaalisti. Ainoa, mistä onnettomuuden huomaa, on sen tavallista rennompi tyyli liikkua, Viirola sanoo. Ville jäi pelastajiensa kotiin. Se ei kuitenkaan suostunut jäämään sisäkissaksi, vaan jatkoi seikkailujaan pariskunnan maatilan pihapiirissä. Kovan onnen kissa loukkaantui pahoin uudelleen Eräänä kohtalokkaana päivänä Ville löytyi verivanan päästä pahoin loukkaantuneena: sen pää oli yltä päältä veressä. Ville oli luultavasti tipahtanut päälleen konehallissa. Se kiidätettiin ensin Tampereelle, jossa se sai tipan ja sen jälkeen Hattulaan eläinsairaalaan. Villeltä otettiin tt-kuva: silmänpohjat olivat murtuneet, samoin kuin molemmat leuat, kieli oli poikki. Kissa jäi aluksi letkuruokintaan sairaalaan, kunnes hoito jatkui kotona. Sinnikäs kissa ei luovuttanut. Vaikka se oli edelleenkin letkuruokinnassa, parin kuukauden päästä se oli jo valmis uusiin seikkailuihin. –Silloin minulle sanottiin, että ylihoidat kissaasi ja että se on rahantuhlausta ja eläinrääkkäystä. Oletettavaa on kuitenkin, että se olisi itse valinnut hoitamisen eikä hengenlähtöä, Viirola sanoo. Pitkä tausta kissojen pelastajina Ville on yksi niistä noin 500 kissasta, jotka Viirola ja Viitala ovat pelastaneet. Alun perin he toimivat ensikotina löytökissoille. Toiminta kuitenkin paisui ja paisui, ja pariskunta perusti Kissankulma-yhdistyksen, jotta pelastettavien kissojen hoitoon voitaisiin kerätä rahaa. Helmikuun alusta saakka Hämeenkyrön Vesajärvellä sijaitseva Kissankulma on toiminut myös nokialaisten löytöeläinten kunnallisena sijoituspaikkana. Aiemmin nokialaiset löytöeläimet toimitettiin Taivalkuntaan Nokian Palveluskoiraharrastajien tiloihin. Uusi paikka jouduttiin etsimään Aimo Heinon jäätyä eläkkeelle. Kunnalla on vastuu pitää huolta löytöeläimestä ensimmäiset 15 vuorokautta, jonka se korvaa rahallisesti löytöeläinkodille. Käytännössä tämä toimii niin, että löytöeläimestä ilmoitetaan Kissankulmaan, josta tullaan hakemaan eläin turvaan. 15 vuorokauden päästä päätetään eläimen jatkosta. Tänä aikana etsitään sen mahdollista omistajaa. Pia Viirola sanoo, että Kissankulmassa eläin ei todennäköisesti joudu lopetettavaksi, ellei vastaan tule sellaista lääketieteellistä syytä, ettei eläintä pystytä hoitamaan. Arwo Mikkonen löytyi heikossa kunnossa Pinsiöstä Kissankulma on nykyään myös Pirkanmaan eläinsuojeluyhdistyksen eli Pesun tilapäiskotina. Tämä on mahdollistanut myös heikossa kunnossa Pinsiöstä löytyneen mustavalkoisen Arwo Mikkosen hoidon. Mikkonen oli tullut talon pihapiiriin tonkimaan roskiksia helmikuun alussa. Isokokoinen kollikissa oli kulkenut pitkään ympäristössä. Normaalisti 5–6-kiloinen kissa oli kuihtunut 2,3-kiloiseksi, joka vastaa pentukissaa tai pientä tyttökissaa. Mikkonen päätyi pitkälle antibioottikuurille suolistotulehduksen vuoksi. Aluksi se oli niin voimaton, ettei se jaksanut laittaa hanttiin, kun sitä lääkittiin, saati edes istua, kun se söi. Viirola arvelee, että Mikkosen tarina olisi ollut lopussa muutamassa päivässä, ellei siitä olisi soitettu löytöeläinkotiin. –Valitettavasti ihmiset odottavat turhan pitkään ja katselevat kissaa nurkissa. Kannattaa yrittää ottaa kissa ensin kiinni ja saada se lämpimään, Viirola suosittelee. Harjuniitystä löytynyt Saana ei jaksa vielä syödä Arwo Mikkosella on Kissankulmassa myös toinen kohtalotoveri. Saana on valkoinen pienikokoinen tyttökissa, joka otettiin kiinni tiistaina Harjuniitystä. Likainen, punkkinen ja matoinen kissa on pyörinyt samoilla alueilla 2–3 vuotta. Sitä on ruokittu ja se on kesyyntynyt. Lopen uupunut kissa kuitenkin on. Keskiviikkona se ei jaksanut muuta kuin nukkua. Nyt sillä on kuitenkin mahdollisuus päästä viettämään vielä oikeita kissanpäiviä. Katso videolta, miltä Kissankulman tiloissa näyttää. Videolla näkyy myös Harjuniitystä talteenotettu tyttökissa. Artikkeli on julkaistu Nokian Uutisissa ensimmäisen kerran 16.3.2018.