Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Blogit Kaupallinen yhteistyö

Eija Altonen ei koskaan salaillut poikansa sairautta, sillä se olisi ollut hänelle valtava taakka – Mutta vertaistukea hän olisi kaivannut

Jälkikäteen ajatellen, merkit olivat olemassa jo silloin, kun Eija Altosen esikoinen oli pikkupoika. Koulussa poika oli ylivilkas, eikä oikein tullut porukassa toimeen. Jos ei koko ajan ollut jotain "äksöniä", poika järjesti sitä itse. Ilkeä hän ei kuitenkaan ollut, pikemminkin päinvastoin. Aikuisena normaalin arjen eläminen oli vaikeaa. Sitten tulivat mukaan päihteet. Alkoholista hän ei niinkään välittänyt, mutta pillereitä kului senkin edestä. 28-vuotiaana Altosen poika diagnosoitiin Pitkäniemen sairaalassa epävakaaksi persoonallisuudeksi. Tuolloin, vuonna 1992 mielenterveysongelmat olivat enemmän tabu, kuin nykypäivänä. Tosin Eija Altonen ei koskaan salaillut poikansa ongelmia, sillä se olisi ollut hänelle valtava taakka. Elämä sairaan pojan kanssa oli muutoinkin raskasta. Vertaistukea hän olisi kuitenkin kaivannut, keskustelua jonkun saman kokeneen kanssa. Vuonna 1998 Eija Altonen löysi vihdoin kaipaamaansa vertaistukea, kun hän liittyi Mielenterveysomaiset Pirkanmaa - FinFami ry -yhdistykseen (entinen Omaiset mielenterveystyön tukena ry). Sitä kautta hän alkoi tehdä vapaaehtoistyötä omaisten parissa ja kouluttautui kokemusasiantuntijaksi. Viimeiset kolme vuotta Altonen on ollut vapaahetoisena FinFamin Ankkuri Aallokossa -projektissa, jossa on kehitetty tukimuotoja psykiatrisessa sairaalassa hoidossa olevien potilaiden omaisille ja läheisille. Projektin tuloksena on syntynyt toimintamalli, joka tarjoaa oikea-aikaista tietoa ja tukea omaisille. Yksi tärkeimmistä asioista on huolehtia omasta jaksamisestaan: Jotta voit hoitaa muita, sinun on ensin pidettävä huolta omasta hyvinvoinnistasi. – Usein juuri rajojen asettaminen on omaisille vaikeaa. Tämä nousee usein esille omaisneuvonnassa ja omaa jaksamista edistäviä asioita käydään tapaamisessa läpi, projektin vastaava projektikoordinaattori Sami Hoisko sanoo. Toinen äärettömän tärkeä asia on vertaistuen hankkiminen. On tärkeää jakaa kokemuksiaan ja tuntojaan jonkun saman kokeneen kanssa ja huomata, ettei ole tilanteessa yksin. – Olemme kehittäneet matalan kynnyksen ensitietoryhmän, joka kokoontuu aina kuukauden ensimmäisenä maanantaina. Tilaisuus on tarkoitettu omaisille, joiden läheinen on hoidossa Pitkäniemen sairaalassa. Tilaisuus on maksuton ja sinne voi tulla ilman ajanvarausta, kertoo projektikoordinaattori Tiina Vartiainen. Kolmas tukimalli on omaisneuvonta, joka toimii ajanvarausperiaatteella. Henkilökohtaisessa tapaamisessa on mahdollisuus käydä läpi omia tunteita ja elämäntilannetta sairastuneen läheisenä, sekä saada tietoa psyykkisistä sairauksista sekä arjesta selviytymisestä. Neuvonnassa omainen pääsee keskustelemaan sekä terveysalan ammattilaisen että FinFami Pirkanmaan koulutetun kokemusasiantuntijan kanssa. Omaisneuvontaa tarjotaan Pitkäniemen lisäksi nykyisin myös Sastamalan Purressa ja Sotesin Mielipisteessä. Neljäs projektissa kehitetty tukimuoto on monipuolinen materiaalipaketti, joka annetaan potilaan omaiselle mukaan heti hoidon alkuvaiheessa. – Paketti sisältää tietoa sairaudesta, omaisena olosta ja oman jaksamisen tukemisesta. Omainen voi tutustua paketin sisältöön kotona kaikessa rauhassa sitten, kun on siihen valmis. Projektin aikana kehitetyt tukimuodot ovat tuoneet ammattilaisille lisäarvoa omaisten kanssa tehtävään työhön. Ammattilaiset ovat kokeneet hyvänä asiana sen, että he ovat saaneet konkreettisia lisätyökaluja omaisten huomioimiseen.