Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Blogit Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Vaalikone Vaalit

Mihin ovat kadonneet tutut varpuset? – Vuosikuolleisuus on tutkijan mukaan ollut jopa 40 prosentin luokkaa

Kovin on muuttunut kotivarpusemme tilanne niistä ajoista, jolloin Sakari Topelius kuvaili varpusen ahdinkoa talven ankaruudessa runossaan Varpunen jouluaamuna . Ankarat talvet metrisine luminietoksineen ovat ilmaston lämpeneminen siirtämässä historiaan. Myös kotivarpusemme tilanne on muuttunut. Lajin kanta on likipitäen romahtanut ja paikan on ottanut melko uusi tulokas pikkuvarpunen. Suomen Lintuatlas kuvaa pikkuvarpusen räjähdysmäisen kannan kasvun alkaneen 1990-luvulla: ”Runsastuminen on ollut niin voimakasta, että muusta lintulajistostamme ei löydy vastaavaa esimerkkiä.” Varpuskannat ovat Lintuatlaksen mukaan taantuneet noin puoleen jaksolla 1983–2010 yhdistetyn piste- ja linjalaskenta-aineiston perusteella. Oman lintumiestaipaleen alkuvaiheella pikkuvarpunen oli harvinaisuus, ja kun lajin ensimmäisiä yksilöitä alkoi löytyä Pispalan orapihlaja-aidoista, lintuja käytiin innolla seuraamassa. Kotipiharuokinnallammekin pikkuvarpunen on ottanut selkeän johtajanroolin lukumäärällään ja etuilemalla parhaat ruokapaikat tiaisilta. Talipallot ja pähkinämurska katoavat pian, kun monikymmenpäinen parvi pikkuvarpusia lehahtaa paikalle. Toisaalta pikkuvarpunen on melkoinen sottapytty viskoen automaatista auringonkukan siemenet laajalle. Joulukuun 16. päivän pihalaskennassamme pikkuvarpusia oli ruokinnalla 50, talitiaisia 30, sinitiaisia 25, kuusitiaisia 2, keltasirkkuja 20, närhiä 8, harakoita 5, käpytikkoja 2, puukiipijä, 3 mustarastasta ja 3 oravaa. Mutta ei ainuttakaan varpusta – eikä niitä ole ollut vuosikausiinkaan ruokinnoillamme. Viime tammikuussa koko maan Pihabongauksessa pikkuvarpusia havaittiin 41 534 yksilöä ja varpusia 18 740. Varpusia kannattaa etsiä karjatiloilta Talvilintulaskennat kertovat melko selkeästi varpuskantojen tilanteesta. Maaseudulla varpusia kannattaa etsiä karjatiloilta, pikkuvarpusia löytyy käytännössä joka ruokintapaikalta. Varpunen menestyy vielä suurten kaupunkien puistoissa, mutta maaseudulla kanta on romahtanut niin, että varpunen määritetään nykyään vaarantuneeksi lajiksi. Yhdeksi syyksi arvellaan karjatilojen vähenemistä, ympäristömuutoksia. Ympäristöneuvos Pertti Rassi tutki vuosikymmeniä kotivarpusia värirengastamalla niiden yhdyskuntia. Rassin mukaan varpusten väheneminen oli käsittämätöntä, eikä hän usko ympäristömuutoksiin, vaan pikemmin lajikohtaisin tauteihin. Hänen yhdyskunnissaan varpusten vuosikuolleisuus oli 40 prosentin luokkaa, välillä paljon suurempikin. Nokian talvilintulaskennoissa Pitkäniemen reitiltä löytyi 14 pikkuvarpusta, mutta ei yhtään varpusta. Naulonvuoren laskennassa pikkuvarpusia havaittiin 23, mutta ei yhtään varpusta. Sen sijaan Lintukoulun laskennassa Kauniaisissa pikkuvarpusia nähtiin 14 ja varpusia 25. Sarkolan viime kevättalven laskennassa Jari Mattila löysi varpusia ja pikkuvarpusia molempia 8 yksilöä. Kauniaisten ja Sarkolan varpusmäärät selittyvät sillä, että sekä Kauniaisissa ja Sarkolassa on isot karjatilat, varpusten suosikkiympäristöt, kuten haarapääskyillä, västäräkeillä ja kottaraisilla. Karjatilat ovat monesti todellisia lintuparatiiseja vähentyville lintulajeillemme. Jopa kolme pesintää kesässä Pikkuvarpusen lisääntymistä selitetään monipuolisella ravinnonhankinnalla ja lajin tehokkaalla, jopa kolme kertaa kesässä tapahtuvalla lisääntymisellä. Pikkuvarpunen löytää runsaasti pesäpaikkoja pöntöistä, puun koloista ja nykyään yhä useammin voimajohtopylväiden ontoista, metallisista putkirakenteista. Varpunenkin munii 2–3 poikuetta kesässä ja pesii pönttöihin, räystäisiin, rakennusten koloihin ja kattotiilien alle. Pesäpaikoista on kova kilpailu ja joskus varpunen valtaa räystäspääskysen pesän.