Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Blogit Kaupallinen yhteistyö

Lihaa syövä heteropappa

Olen perusluonteeltani jäyhä ja vakava. Tunnepuoleltani äärimmäisen hidas ja kömpelö. Kotona en oppinut tunteiden ilmaisutaitoa. Halaaminen on ollut minulle aina vierasta. Tuntemattoman ihmisen kosketusta suorastaan pelästyn. Mutta vanhempanakin voi oppia. Ja isovanhempana vasta oppiikin. Tosin isovanhempana eläminen on täytynyt opetella itse, sillä isoisistäni en ehtinyt poimia käytännön mallia. Isäni isää en ole nähnyt kuin ainoastaan valokuvissa ja äitini isä kuoli, kun olin vasta aloittamassa koulua. Kaiken lisäksi pitkä välimatka piti huolen siitä, ettemme tavanneet kovinkaan usein. Itse asiassa en muista kohtaamisistamme oikeastaan yhtään mitään. Tuntuu siltä, että emme tainneet edes oikein tuntea toisiamme. Mahdoimmeko vaihtaa keskenämme sanaakaan? Jo siinäkin vaiheessa, kun tulin isäksi, sain opetella alusta saakka monia asioita, joissa en ollut nähnyt miehen mallia lainkaan. Olihan se hankalaa. Kaverini nauroivat erityisesti vaipanvaihtoani ja yökkimistäni pumpulitupot sieraimissa. Isältäni olin oppinut, että etenkin vaipanvaihto on naisten hommia. Hän ei vaihtanut poikani vaippoja kertaakaan. Eikä opettanut halaamaankaan. Niinpä minusta tuli lopulta samanlainen, lihaa syövä heteropappa. Sillä erotuksella, että kun ensimmäinen pojanpoikani syntyi 5 ja puoli vuotta sitten, päätin opetella uudeksi ihmiseksi. Ei se heti sujunut, koska se vaatii taitoa ja asennetta. Näitä olen onneksi oppinut omalta pojaltani. Hän on nimittäin nykyaikainen huippuisä. Vielä näissä ensimmäisissä harjoituksissa minusta ei ehtinyt tulla täysin oppinutta, mutta kuinka ollakaan, reilu vuosi sitten sain mahdollisuuden jatkaa opintoja toisen pojanpoikani kanssa. Jos en vieläkään osaa kaikkea, osaan ainakin yrittää. Yritän olla hyvä ja rakastava pappa. Yhtä helposti lähestyttävä, kuin se on sananakin. Kummallekin pojanpojalleni pappa on ollut sanoista ensimmäinen. Se velvoittaa ja auttaa jaksamaan aina kun saan kunnian valvoa heidän sänkyjensä vierellä, tarkkailla nukkuvia ihmeitä, kuunnella hengitystä, niistää tukkoisia neniä, silitellä ja halata. Olen nimittäin viimeinkin oppinut halaamaan. Pienet kädet ovat opettaneet sen minulle. Ja mikä parasta: opinnot jatkuvat. "Taitoa ja asennetta olen onneksi oppinut omalta pojaltani."