Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Blogit Kaupallinen yhteistyö

Gummitehdas muutti Nokiaa, mutta miten 120 vuotta täyttänyt tehdas alkujaan päätyikään juuri tälle paikkakunnalle?

Tänä vuonna on tullut kuluneeksi 120 vuotta Suomen Gummitehdas Oy:n perustamisesta. Tehdas aloitti toimintansa Helsingissä, mutta eräänä kauniina kesäpäivänä vuonna 1903 kaksi Nokian asemalle jalkautunutta teollisuusmiestä päätti siirtää tehtaan tuotannon Pirkkalan pitäjään, Nokian tehdasyhdyskuntaan. Suuri innovaatio Kumi oli materiaalina tunnettu jo vuosisatoja, mutta amerikkalaisen Charles Goodyearin keksimä vulkanoimismenetelmä mahdollisti sen laajemman käytön. Kumi oli varsinainen ihmeaine: kiiltävä materiaali hylki vettä ja kesti vulkanoimisen jälkeen myös lämmönvaihtelua. Kuluttajien kiinnostus alkoi herätä. Kumista pystyttiin valmistamaan jalkineita, sadetakkeja ja voitiin sitä hyödyntää teollisuudessakin erilaisissa hihnoissa ja tiivisteissä. Olipa kumista höytyä jopa syntyvyyden säännöstelyssäkin, vaikka siitä ei toki ääneen paljoa puhuttu. Kumiteollisuuden vaikea alku Kumiteollisuuden pioneerit rämpivät melkoisten teknologisten vaikeuksien suossa. Ensimmäinen kumitehdas perustettiin vuonna 1895 Hämeenlinnassa, mutta tuotteet olivat heikkolaatuisia ja nopeasti yrityksen kassa oli tyhjänä. Konkurssiin ajautuneen yhtiön raunioille perustettiin vuonna 1898 Suomen Gummitehdas Oy. Tuotteiden laatu ei tahtonut kuitenkaan parantua ja naapuritkin valittivat tehtaan ympärillä leijuneesta ikävästä katkusta. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Voimalaitos houkutteli Tarinan mukaan vuonna 1900 kumitehtaan palvelukseen tullut teknillinen johtaja Antti Antero sekä yhtiön hallituksen jäsen Birger Pentzin lähtivät kesällä 1903 junalla Poriin etsimään sopivaa sijoituspaikkaa uudelle kumitehtaalle. Paluumatkalla juna pysähtyi Nokian asemalle. Maisemat näyttivät herrojen silmissä niin miellyttäviltä, että he päättivät välittömästi ryhtyä tutkimaan tehtaan siirtämismahdollisuuksia Nokialle. Näin hätiköidysti päätös ei kuitenkaan todellisuudessa syntynyt. Nokian maisemat saattoivat olla viehättäviä, mutta tehtaan toiminnan kannalta oleellista oli energian edullisuus ja työvoiman saanti. Kumitehtaan toimitusjohtaja Eduard Polón istui myös Nokia Osakeyhtiön johtokunnassa ja oli ollut mukana päättämässä uuden voimalaitoksen rakentamisesta Nokialle. Päätös kumitehtaan sijoituspaikasta lienee siis syntynyt raikkaan nokialaisluonnon sijaan helsinkiläisen kabinetin sikarinsavuisessa hämärässä. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Tehdasyhdyskunta muuttuu Marraskuussa 1904 tehdas siirrettiin Nokialle ja uusi tehdasrakennus nousi nykyisen Emäkosken sillan viereen. Tämä oli mullistava käänne koko tehdasyhdyskunnan kehityksessä, sillä Nokia ei ollut enää vain yhden tehtaan hallitsema yhdyskunta. Paperitehdas ei pystynyt enää yksin määräämään yhdyskunnan kehityksen suuntaan. Koneet saatiin siirrettyä Nokialle marraskuuhun 1904 mennessä ja vuonna 1905 ehdittiin jo valmistaa runsaat 67 000 kalossiparia. Tehtaalla toimi myös teknisen kumin osasto, jossa valmistettiin kumituotteita muun muassa teollisuudelle. Ongelmana oli edelleen tuotteiden laatu ja korkeat raaka-ainekustannukset. Tilinpäätökset pysyivät miinuksella ja johtokunnan herrojen välit olivat kireät. Toimitusjohtaja Eduard Polónia yritettiin jopa kammeta pois johtajan paikalta, mutta Polon osti arvostelijansa pois yhtiön johtokunnasta. Samaa taktiikkaa toteutettiin myöhemmin 1920–30-luvuilla, jolloin kumitehdas osti kilpailijoitaan pois Suomen markkinoilta. Kasvu käynnistyy Helsingistä tehtaan mukana Nokialle muutti 39 tehtaan vanhaa työntekijää sekä tehtaan teknillinen johtaja Antti Antero. Lisätyövoimaa saatiin hankittua lähiseudulta, mutta 1910-luvulle saakka kumitehdas pysyi suhteellisen pienenä tehtaana. Vuonna 1913 tehtaan palveluksessa oli kaikkiaan 90 työntekijää. Vähitellen kumitehtaan tuotantotekniikka alkoi kehittyä, Kaukoidästä tuotu raakakumi halpeni ja kuluttajat alkoivat kiinnostua. Vuonna 1914 maailmansodan synkät pilvet alkoivat kerääntyä Euroopan taivaalle. Suursota merkitsi kumitehtaalle uuden ajanjakson alkua. Venäläiset kumitehtaat jäivät itärintaman taistelujen jalkoihin ja nyt Nokialla seissyt kumitehdas hallitsi alansa markkinoita niin Suomessa kuin Venäjälläkin. Tehtaan omistajille pystyttiin maksamaan ensimmäistä kertaa osinkoa ja vuonna 1916 yhtiö maksoi velkansa pois. Kumitehtaasta oli kasvamassa Nokian tehdasyhdyskunnan suurin työnantaja. Työntekijämäärät laskettiin kohta nelinumeroisissa luvuissa.