Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Halimaan kallioiden säilyttämisen puolesta

Kaija Helteen kolumnin mukaan (NU 7.12.) näyttää siltä, että kaupungin johto toimii Halimaan kallioiden kaavoitusta koskevassa asiassa jälleen itse hyväksymiään periaatteita vastaan aivan samoin kuin viimeksi Markluhdan lahden suojelua koskevassa asiassa noin vuosi sitten. Halimaan kalliot ovat minulle jo varhaislapsuudesta tuttu ja rakas paikka. Elämäni aivan ensimmäinen metsään suuntautunut hiihtoretki tehtiin sinne. Äitimme vei Helena-sisareni ja minut noille kallioille, jotka siis olivat virkistyskohde jo äitini sukupolvelle, [vaikka ei silloin noin hienoa sanaa kuin virkistyskohde oltu kuultukaan]. Olin silloin noin 5-vuotias. Poikavuosilta minulla on Halimaan kallioilta lukemattomia muistoja. Silloin ei Porin tietä vielä edes ollut, vaan Halimaan kalliot liittyivät saumattomasti Kyynijärven alueeseen. Voin vieläkin palauttaa mieleeni monet kilpahiihdot, joiden latu nousi idän suunnasta kallioille, mistä sitten oli aika hurja ja nopeavauhtinen lasku länteen päin – vain yhden esimerkin muistoistani mainitakseni. Kasvistoa kokevana detaljina muistan löytäneeni sieltä kanervan valkokukkaisen muunnoksen. Edelleen muistan, että melko lähellä kallioita, niiden itäpuolella kasvoi keskellä sekametsää oikein komea suorarunkoinen metsälehmus ja toinen vähän vähemmän komea siitä itään Kyynijärvelle vievän polun varressa. Lieneekö kumpikaan enää pystyssä… Monet salaiset kantarellipaikkani olivat Halimaan kallioilla, ja niiden itäpuolella lähietäisyydellä ainoa Nokialta löytämäni mustan torvisienen esiintymä. Sisareni Helena kirjoitti ylioppilaskirjoituksissa 1958 laudaturin arvoisesti aiheesta ”Muistojen maisema” luonnonkauneutta ylistävän aineen, jossa hän kuvittelee seisovansa juuri Halimaan kallioilla ja ihailevansa sieltä avautuvia maisemia. Ne taisivat silloin yltää Pyhäjärven yli aina Pirkkalan kirkolle saakka. Voin siis todella hyvin ymmärtää ne tunteet, joita vireillä oleva kaavoitusehdotus herättää paikallisissa asukkaissa, ja yhdyn vetoomuksiin kaavasta luopumiseksi. Nykyiselläänkin Halimaan kalliot – vaikkakin paljon minun nuoruudestani muuttuneina – ovat edelleen hieno ja helposti saavutettava luontokohde aivan kaupungin keskustan tuntumassa. Niitä voi tässä suhteessa verrata Helsingin keskuspuistoon, ja hyvällä tahdolla jopa Tampereen Pyynikin harjuun, Jyväskylän harjuun ja vieläpä New Yorkin Central Parkiin. Kirjoittaja on Nokialta kotoisin oleva Turun yliopiston perinnöllisyystieteen emeritusprofessori.