Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Blogit Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Vaalikone Vaalit

Lempeät karvakuonot Torsti ja Taavi tuovat iloa ihmisille – Tämä vapaaehtoistyö jättää jäljet sydämeen

Vaikka mieli tekisi, ei parane heti syöksyä silittämään. Koska olemme ihmisiä, ensin on tervehdittävä toista ihmistä ja ripustettava naulakkoon ylimääräinen talven paino. Samaan aikaan kolme paria suklaanruskeita nappisilmiä tapittaa tulijaa, ja Torstin silmistä näkee, että sieltä on tulossa vähintään kourallinen märkiä pusuja. –Torsti on sellainen halailija. Kotioloissa pojat saattavat vähän riehaantua vieraista, mutta kun niille puetaan työliivit, tuntuu ihan kuin ne tietäisivät olevansa töissä, Outi Korpinen sanoo. Koirakolmikko kiehnää hetken jaloissa, nuolaisee kättä sinunkauppojen merkiksi ja haistelee kameralaukun jokaisen kulman huolellisesti läpi. Ei löytynyt herkkuja, ja eikös se ollutkin niin, että Karva-Kavereina toimivat karvakuonot eivät vieraiden herkuista välitä? –Eläimet opetetaan olemaan syömättä lattialta, sillä sinnehän voi olla pudonnut vaikka lääkepilleri tai jotain muuta. Mutta muuten labradonrinnoutajat ovat yleensä niin ahneita, että kädestä annettu herkku kelpaa kyllä, ja siksi kannankin mukana pussillista niiden omia nappuloita, Korpinen nauraa. Pienillä asioilla suurta iloa Tampereen seudun koordinaattorina toimiva Korpinen on ollut parin vuoden ajan mukana Suomen Karva-Kaverien toiminnassa. Alkutaipaleellaan hän reissasi linja-autolla Nokialta ympäri naapurikuntia 7 kuukautta vanhan Topin kanssa. Nykyään keikoilla kulkee mukana joko vuoden vanha Taavi tai kahdeksankuukautinen Torsti. Omistaja saa näet ottaa Karva-Kaverien tapahtumiin vain yhden eläimen kerrallaan, jottei touhu menisi ihan vallattomaksi. Taavi oli ensimmäisen kerran mukana neljän kuukauden ikäisenä, Torsti taas oli vain 8-viikkoinen. Pennuissa on jotain ihan omanlaistaan taikaa, sanoo Korpinen, etenkin Torstissa. Se on ollut pennusta asti sellainen, että kun sitä nukuttaa, se nukkuu, vaikka sitten vieraan ihmisen sylissä. –Tyttäreni muistelee edelleen sitä suunnatonta riemua, mikä hehkui erään pyörätuolissa olevan tytön kasvoilta, kun Torsti tuhisi unissaan pienenä keränä hänen sylissään. Ne ovat hienoja hetkiä, ja on upeaa tajuta, että näin pienillä asioilla voi tuottaa niin suurta iloa toisille ihmisille. "Jättää jäljet sydämeen" Ja niin se ilo lankeaa itsellekin. Kuten Karva-Kaverien mottokin kuuluu, tämä vapaaehtoistyö "jättää jäljet sydämeen", niin antajan kuin saajankin. Karva-Kaverit kiertävät ilahduttamassa ihmisiä monenlaisissa paikoissa, kuten ikäihmisten ja kehitysvammaisten palvelutaloissa, päiväkodeissa ja kouluissa, erilaisissa tapahtumissa. Koskaan ei ole kielletty tulemasta, Korpinen sanoo, ja joissakin paikoissa eläinvierailuista on tykätty niin, että niissä käydään säännöllisesti kerran kuussa. –Ohjaajaltakin kaivataan tietynlaista sosiaalisuutta ja kärsivällisyyttä. Pitää pystyä keskustelemaan ihmisten kanssa, mutta yleensä se on helppoa, kun vieressä on eläin, joka murtaa jään ja josta on helppo puhua niitä näitä. Korpinen sanoo nähneensä, kuinka eläintä silittäessä esimerkiksi muistisairaille nousee mieleen muistoja omista lemmikeistä, ja niistä tarinoista kostuvat usein omatkin silmänurkat. Yhtä lailla hän on kuullut kiitosta eräältä äidiltä, jonka koiria pelkäävä lapsi oli päiväkodissa tutustunut ja ihastunut näihin kiltteihin ja rauhallisiin karvakavereihin. Ikä ei siis selvästikään ole minkäänlainen tekijä siinä, kuka saa eläinystävästä iloa irti, mutta eipä sillä muutenkaan ole Karva-Kavereissa merkitystä. Ryhmään kelpaavat pennut ja poikaset yhtä lailla kuin elonsa ehtoopuolelle ehtineet, koirat ja kissat ja kanit ja kaikki muut. Kunhan vain eläimen rokotusasiat ovat kunnossa ja niin eläin kuin sen ohjaajakin selviytyvät voittajina soveltuvuustestistä. –Joskus meillä oli ulkotiloissa testissä aasi ja lammas samaan aikaan. Kerran eräs lammas testattiin myös sisätiloissa, siellä se kulki ihan tyytyväisenä hissillä kerroksesta toiseen. Eläimistä huomaa kyllä, jolleivat ne viihdy, ja silloin tämä harrastus ei ehkä ole se oikea. Eläinten ehdoillahan tätä hommaa lopulta tehdään. Suomen Karva-Kaverit ry on vapaaehtoisyhdistys, jonka jäsenet käyvät lemmikkinsä kanssa ilahduttamassa ihmisiä esimerkiksi vanhainkodeissa ja muissa palvelutaloissa sekä kouluissa, päiväkodeissa ja erilaisissa tapahtumissa. Yhdistys kehittää eläinavusteista työskentelyä, jossa eläimen avulla tuodaan iloa ja vahvistetaan ihmisen terveyttä ja sosiaalista hyvinvointia, ehkäistään ihmisten hyvinvoinnin ongelmia ja tuetaan ongelmia kohdanneita ihmisiä. Karva-Kaveriksi pääsee läpäisemällä testin ja sitoutumalla vierailemaan kohteissa vähintään kerran kuussa. Testi sisältää ohjaajaluennon ja testiosuuden, jossa testataan muun muassa eläimen kykyä hyväksyä vieraat ihmiset ja eläimet sekä sitä, miten sitä saa koskettaa ja miten se pärjää esimerkiksi liukkailla lattioilla tai hississä. Tampereella seuraava testi on 12. tammikuuta. Siihen voi ilmoittautua laittamalla sähköpostia osoitteeseen tampere@suomenkarvakaverit.fi.