Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Blogit Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

#minunkirkkoni

Seurakuntavaalit (toivottavasti vaikutit niissä kotiseurakuntasi elämään, toivottavasti sentään huomasit, että sellaiset järjestettiin!) käytiin tunnuksella #minunkirkkoni. Minun kirkkoni uskoo, Minun kirkkoni toivoo, Minun kirkkoni rakastaa, Minun kirkkoni on lähellä, Minun kirkkoni uudistuu. Monen mielestä oikeampi lista olisi: kirkko ei usko/uskoo väärin, kirkko on jämähtänyt paikalleen, kirkko unohtaa ihmisen, kirkko on etäinen, kirkko katsoo elää menneisyydessä. Tuonkin listan tunnistan, kyllä kirkko on myös paljon sellaista, mitä sen ei tulisi olla. Oleellista ei kuitenkaan ole, millainen tuo tuolla jossain oleva kirkko on. Tunnus oli #minunkirkkoni. Ei sinun kirkkosi, ei noiden ihmisten kirkko. Minun. Voin olla enemmän tai vähemmän tyytyväinen noiden ihmisten kirkkoon, joku jopa jättää kirkon pelkästään noiden ihmisten kirkoksi ja painaa nappulaa Eroa kirkosta. Mutta, kun kyseessä on minun kirkkoni, kuva muuttuu. Huonossa kunnossa oleville asioille pitää tehdä jotain eikä jättää niitä ja palata niiden pariin vasta, jos ne ovat tulleet kuntoon. Siksi minä tahdon ja aion omalta osaltani tehdä työtä sen eteen, että minun kirkkoni uskoo. Minä tahdon toivoa yhdessä oman kirkkoni kanssa. Minä tahdon tehdä työtä rakastavan, välittävän ja ymmärtävän kirkon eteen. Minä tahdon omalta osaltani huolehtia siitä, että kirkko pysyy lähellä tavallisen ihmisen tavallista elämää. Minä aion ottaa sellaisia – pieniäkin – askelia, jotka johtavat siihen, että kirkkoni koko ajan uudistuu perustaansa hukkaamatta. Niin minä aion tehdä. En tiedä, mitä tapahtuu ja millä aikataululla, mutta olen varma, että jotain tapahtuu, kun moni meistä lakkaa sanomasta: ”sinun kirkkosi” tai ”noiden ihmisten kirkko”, ja opettelee sanomaan: Minun kirkkoni.