Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö

Suurlähettiläs emeritus Hannu Himanen sanoo, ettei kansainvälistä ja kotimaista toimintaa pidä asettaa vastakkain – Näin hän kuvailee työtään diplomaattina

Sellaiset ihmiset menestyvät, jotka ymmärtävät, että oppiminen ei lopu koskaan. Kun maailma muuttuu koko ajan nopeammin ja nopeammin, tarvitaan kykyä hyväksyä vastaan tulevat muutokset ja taitoa muuttua maailman mukana. Kenenkään tulevaisuutta ei kirjoiteta syntymässä tähtiin, vaan jokainen voi ponnistaa mistä tahansa minne tahansa. Itsestään se ei kuitenkaan onnistu, vaan on olemassa tiettyjä vaatimuksia. Niitä asetetaan ulkopuolelta ja jokainen asettaa niitä itselleen, mutta yhteistä niille on se, että niihin vastaaminen on kiinni meistä itsestämme. –Meillä suomalaisilla on puolellamme se etu, että koulutusjärjestelmämme on erinomainen. Silti sitä pitää jatkuvasti kehittää, eikä jäädä jumiin Pisa-huumaan. Menestyksen eteen on aina tehtävä työtä, sanoo pitkän kansainvälisen diplomaattiuran tehnyt Hannu Himanen . Diplomaatit tasoittavat tietä kotimaansa toimijoille Himasen kohdalla kaikki alkoi Nokialta. Nyt, neljän vuosikymmenen jälkeen, hän aikoo palata juurilleen kertomaan siitä, miten nokialaisesta koulupojasta kasvoi 40-vuotisen kansainvälisen uran tehnyt diplomaatti ja millaisena kotikaupunkimme hänen silmissään näyttäytyy. Ennen kaikkea Nokia oli aikoinaan paikka, missä hänen oma identiteettinsä muovautui ja mikä herätti hänen kiinnostuksensa "suurta maailmaa" kohtaan. Nykyäänkin se on paikka, joka on täynnä kansainvälistä yritystoimintaa ja jolla on jo nimensäkin puolesta oma paikkansa globaalissa yhteiskunnassa. –Suomi on tänään yksi maailman kehittyneimmistä maista. Suomen menestyksestä kunnia kuuluu tietysti suomalaisille, mutta merkittävän panoksen ovat antaneet muualta tulleet ihmiset. Erityisesti 1800-luvun puolivälissä Suomeen tuli kansainvälistä vaihdantaa ja rahoitusta. Suomalaisen viennin edistäminen ja taloussuhteiden kehittäminen muiden maiden kanssa on ollut yksi Himasen työn painopisteistä, oli hän missä päin maailmaa tahansa. Ne ovat oleellinen osa suurlähetystöjen työtä kahdenvälisten suhteiden kehittämiseksi eri maiden kanssa. Diplomaatin työ taas on yksinkertaistettuna hyvin lähellä sitä, mitä se oli jo kaupunkivaltioiden aikaan: Hallitsijoiden, tai nykyään hallitusten, nimeämien edustajien lähettämistä toisten hallitusten luo hoitamaan kahdenvälisiä suhteita, neuvottelemaan asioista ja tilanteen niin vaatiessa ehkäisemään ongelmien syntymistä ja ratkaisemaan syntyneitä erimielisyyksiä. Tänä päivänä voitaisiin myös sanoa, että diplomaatit tasoittavat tietä kotimaansa toimijoille, oli kyse sitten kaupallisesta toiminnasta tai vaikkapa kulttuuriviennistä. –Esimerkiksi Jakartassa tein tiivistä yhteistyötä Nokia-konsernin ja monien muiden suomalaisten yritysten kanssa. Indonesia on kiinnostava niin taloudellisesti kuin kaupallisestikin. Sillä on paljon trooppista metsää, ja tuhansista saarista koostuvana valtiona se tarvitsee investointeja esimerkiksi infrastruktuuriin ja tietoliikenneyhteyksiin. Ne ovat suomalaisesta näkökulmasta katsottuna erittäin kiinnostavia kohteita, sillä täällä on paljon juuri näiden alojen osaamista. "Keskity siihen, mitä teet" Himasen viesti on se, että maailmasta löytyy paljon potentiaalia, jos vain pitää silmänsä auki. Kansainvälistä ja kotimaista toimintaa ei pidä asettaa vastakkain, sillä ne tukevat toisiaan. Hän sanookin, että Suomen pitäisi olla entistä avoimempi, sillä kotimaan asioita on mahdoton saada kuntoon, jos muualla maailmassa miljardi ihmistä voi huonosti. Siksi on tärkeää toimia aktiivisesti myös sellaisilla alueilla, joissa tulokset eivät näy heti, mutta joista löytyy puhtaasti kaupallisiakin mahdollisuuksia, kunhan niiden taloudellinen kasvu saadaan ohjattua järkevään uomaan. Himanen nostaa yhdeksi esimerkiksi Nokian Renkaat, joka on hänen mukaansa yksi upeista nokialaisista menestystarinoista. Investoituaan Venäjälle Nokian Renkaista on tullut yksi Venäjän tärkeimmistä vientiyrityksistä. Kansainvälisen menestyksensä ansiosta yritys luo ja tuo yhä Nokialle työpaikkoja ja rahaa. Ja se taas auttaa luomaan edellytyksiä täyttää raskaan teollisuuden työpaikkojen vähentymisestä syntyvää aukkoa. Jotta Nokialle saataisiin pieniä tai keskisuuria yrityksiä, pitää pystyä vakuuttamaan ne ihmiset, joilla on ollut rohkeutta ja intoa ryhtyä yrittäjäksi. Siihen taas tarvitaan elinvoimaa ja houkuttavuutta, eli infraa, asuntoja, palveluita, kouluja ja paljon muuta. Mistä päästäänkin siihen, että Himasen näkemyksen mukaan globaali maailma on yksi kokonaisuus, josta voi etsiä ja löytää omaa uraa ja paikkaa monella eri tavalla. Menestyäkseen ihmisen ei tarvitse olla uraohjus tai kansainvälisen huippuyrityksen perustaja. Ei Himasenkaan luonteelle ole sopinut määrätietoinen uralla ylöspäin pyrkiminen, mutta hän sanoo aina keskittyneensä sataprosenttisesti siihen työhön, mitä on milloinkin tehnyt. Hyvin tehty työ palkitsee aina tekijänsä, ja sen Himanen on saanut todeta omakohtaisesti. –Huonoja tai toisarvoisia töitä ei ole olemassa. Tärkeintä on keskittyä siihen työhön, mitä kulloinkin tekee, tehdä se hyvin ja kantaa siitä vastuu. Loppu huolehtii itse itsestään. Hannu Himanen esiintyy Nokia-Seuran syyskokouksen puhujavieraana Nokian kartanolla 11.12. Kello 17 alkavassa tilaisuudessa on rajattu määrä paikkoja, ja mukaan voi ilmoittautua 30.11. mennessä soittamalla Maritta Pahlmanille numeroon 050 305 6895. Syntynyt vuonna 1951 Kouvolassa. Asuu nykyään Helsingissä ja Hangossa. Muutti Nokialle 1963, kirjoitti ylioppilaaksi Nokian yhteiskoulusta 1971 ja valmistui yhteiskuntatieteiden maisteriksi Tampereen yliopistosta 1976. Ura: Liittyi ulkoministeriön palvelukseen 1976. Työskennellyt diplomaattina muun muassa Leningradissa, New Delhissä, New Yorkissa ja Wienissä. Oli Suomen suurlähettiläs Jakartassa 1996–2000, Geneven YK-järjestöissä 2008–2012 ja Moskovassa 2012–2016. Jäi eläkkeelle keväällä 2017. UM:ssä toimi muun muassa Afrikan ja Lähi-idän linjanjohtajana 2000–2001 ja alivaltiosihteerinä 2003–2008. Muuta: Työskenteli Nokian Uutisten kesätoimittajana 1970 ja 1971. Jäätyään eläkkeelle kirjoitti kirjan Länttä vai itää – Suomi ja geopolitiikan paluu (Docendo, 2017).