Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Blogit Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Yksi plus yksi on noin kaksi

Vanha kaveri soitti yllättäen. Puhuimme kuolemasta, sillä monta yhteistä ystäväämme on poistunut ajasta kuluvan syksyn aikana. Osa heistä on ollut hyvinkin läheisiä. Totesimme, ettemme toki itsekään ole enää mitään nuorukaisia. Mutta samalla myös sen, että vasta nyt ymmärrämme, miten paljon hyviä puolia ikääntymiseen liittyy. Muistelimme aikoja nuorina toimittajina, kun esitimme tietävämme yhtä sun toista, vaikka itsekin tiesimme, että emme me tienneet kuin vain sen, mitä meille oli opetettu. Nyt tiedämme, että oikea viisaus antoi vielä odottaa itseään. Sen lisäksi me jännitimme. Kaikkea ja paljon. Kaveri kertoi jännittäneensä erityisesti esiintymistä ja silmätikuksi joutumista, muun muassa isoja haastattelutilaisuuksia. Niitä, joissa toimittajalauman kokenein kysyy ja muut nyökyttelevät essontiikereinä yrittäessään kaikin voimin olla paljastamatta omaa tyhmyyttään, ja lopuksi suttaavat epävarmoin kynänliikkein muistiin sen minkä ovat ymmärtävinään. Hänelle ne olivat niin ylitsepääsemätön paikka, että lopulta hän vaihtoi alaa. Ehkä paljolti juuri siksi hän tiedusteli, miten minä pärjään kaikkien näiden vuosien ja vuosikymmenten jälkeen. Kerroin, että hienosti. En jännitä enää mitään enkä ketään. Osaan ja uskallan. Uskallan tehdä, ja ajatella. Osaan olla myös hiljaa, koska enää ei tarvitse esittää sitä, kuinka paljon tiedän. Riittää, kun tiedän sen itse. Rutiinin ansiosta monet asiat tuntuvat niin helpoilta, että välillä ihmettelen, miksi ne ennen saivat kainaloiden hulevedet pirskahtelemaan valtoimenaan. Toki neitseellisen haltioitunut innostuminen uusista asioista on harvinaista, koska oikeasti uusia asioita on vähän, mutta parasta kaikessa on se, että enää ei ole pakko näyttää kuinka paljon ja kuinka nopeasti. Sitä tärkeämpää on edetä harkiten ja laatu edellä. Ja mitä tulee spontaaniuteen, sitä voi harjoittaa fiksustikin. Kun on riittävästi oppinut virheistään, ei enää jää jostain kaukaa tuijottamaan pelkkää oletettua faktaa, vaan voi astua sisään siihen totuuteen, jossa kokonaisuus on enemmän kuin osiensa summa. Silloin ymmärtää, että tasan eivät käy onnenlahjat, varsinkin, jos kaikki laskut toimitetaan samaan osoitteeseen. Elämä alkaa, kun kyseenalaistaa sen, ettei yksi plus yksi olekaan tasan kaksi. Uskokaa tai älkää, mutta se ei ole niin. Se on noin. "Enää ei ole pakko näyttää kuinka paljon ja kuinka nopeasti."