Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Blogit Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Isokoskeloiden ryhmäkalastus on loppusyksyn upea luonnonnäytelmä

Marraskuussa suurin osa muuttolinnuistamme on suunnannut etelään huolimatta yllättävästä lämpöaallosta. Odotettu marjalintusyksy jäi toteutumatta, sillä rastaat tyhjensivät pihlajat jo alkusyksystä. Myös enemmistö tilhiparvista on jo muuttanut. Viimeisiä tilhiä laskin 26 yksilöä Viholassa Edenin vakiopaikallaan runsasmarjaisissa aroniapensaissa. Loppusyksyllä isokoskelot kokoontuvat kalastelemaan selkävesille suurparviksi. Säkylän Pyhäjärvellä arvioitiin olleen 5. marraskuuta lähes 5 000 isokoskeloa. Isokoskelot ovat karaistuneita lintuja, jotka viivyttävät muuttomatkaansa Itämerelle järvien jäätymiseen saakka. Nykyisinä eurotalvina osa isokoskeloista jää talvehtimaan sisämaan sulapaikoillekin. Viime talvena muutama isokoskelo vietti talven Kuloveden–Kokemäenjoen sulissa. Nokian isokoskelolaskentani alkoi 9. marraskuuta Siurosta, jossa takuuvarmasti nähdään aina isokoskeloita. Siuronkosken alajuoksulla sukeltelikin 9 isokoskeloa ja vielä myöhäinen silkkiuikku. Pappilanselältä löytyi tavanomaiset 8 isokoskeloa, Saviselältä 2 merimetsoa, noin 50 harmaalokkia sekä joukko sinisorsia, jotka tapaamme taas kuin vanhat kaverit keskustassa Puropuiston sorsaruokinnalla pakkasten tultua. Huhtaanselällä 1 500 isokoskelon lautta Huhtaanselän rannalla oli pakko etsiä hyvä istuinpaikka, sillä selällä näkyi monta sataa metriä pitkä isokoskelolautta, arviolta 1 500 yksilöä. Tätä komeaa massaparvea täytyi ihailla pitkään ja hartaasti. Jo talvipuvun vaihtaneita mustavalkoisia koiraita ja ruskean harmaita naaraita. Letkaa veti harmaa naaras, lieneekö sekin alfayksilö susien tapaan? Suurparvi eteni hiljalleen Lamminperän Lamminlahtea kohti, jossa mestarikalastajien pidot alkoivat. Koskelot ajavat edellään pikkukalat vettä loiskuttamalla rantamatalaan, jossa ne on helppo pyytää satoihin suihin. Nuottausta lintujen tapaan. Isokoskelo on isokokoinen ja sulavarakenteinen kokosukeltaja, jolla on pyydystämiseen hyvä väline, koukkupäinen nokka, kuin atrain. Siitä ei ahvenkaan irtoa. Lintukierros jatkui vielä pienelle Tottijärven keskusjärvelle, joka on perinteinen koskeloiden syysnuottauspaikka. Viime syksynä laskin Tottijärvessä 500 isokoskelon parven. Hoitokalastajat työssään. Jo etäältä näkyi, että koskeloiden parvi on taas paikalla ja onneksi vielä järven pohjoisreunan venevalkaman rannassa. Niiden laskeminen oli helppoa, kun rantaan asteli rauhallisesti: 212 yksilöä! Ensin koskelot uivat varmuuden vuoksi keskelle järveä turvaan. Kun koskelot tarkastivat, että tämä mies ei ole uhka eikä haulikkomies, koskelot palasivat hiljalleen lähietäisyydelle rantaruohikon sekaan, jossa alkoi melkoinen vesien loiske ja koskeloiden pikakiihdytykset kalojen perään. Nopeus on valttia näillä sukeltajilla. Ja mikä mukavinta, isokoskelojoukosta löytyi kaksi pohjoisesta palannutta uiveloa ja kaksi uhanalaista tukkasotkaa. Järven keskellä soutivat Tottijärven omat kesälinnut sinisorsat. Etelärannalla joutsenpari ruokaili rantaruohikossa kolmen viimekesäisen, harmaan poikasensa kanssa. Sen sijaan Tottijärven harmaahaikaraa ei nyt löytynyt ja järven kaislikoissa pesineet kaulushaikarat ovat jo muuttomatkalla. Mikko Honkiniemen Tottijärvellä pesäpoikasena 5.8.2008 rengastama kaulushaikara löytyi kuolleena Englannissa 11.3.2009 3 640 kilometrin päässä Nokian rengastuspaikasta. Rengastustapahtuma on jäänyt lähtemättömästi mieleen. Soudimme ruovikkoa etsiessämme ruskosuohaukan pesää. Toimin airomiehenä Mikon tarkatessa nokassa kaislikkoviidakkoa, sillä parimetrisessä tiheässä ruovikossa menee helposti pesästä ohi. Pitää osua heti kohdalle. Veden syvyys oli noin toista metriä, kunnes Mikko huusi hätäisesti: ”Huopaa!” Vedessä liukui kuin sorsat kaksi isoa, mutta lentokyvytöntä kaulushaikaran poikasta, jotka poimimme käsin veneeseen. Komeat pörröpääpoikaset saivat kihlat nilkkoihinsa. Kokemus oli lintumiehillekin uusi. Siis haikaratkin uivat kuin sorsat vedessä. Aina on opittavaa.