Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Blogit Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Isän käsi

Sunnuntaina vietetään jälleen Isänpäivää. Minullakin on silloin kunnia olla juhlittavana. Ehkä keksimme poikani kanssa jotakin mukavaa tekemistä kahdestaan, kun perheen naisväki reissaa omissa töissään ja harrastuksissaan. Oman elämäni projekteista isyys on kaikkein vaikein mutta samalla antoisin. Isyydessä minusta parasta on se, että lapsiltaan voi oppia, jos heitä suostuu kuuntelemaan. Tietysti itsekin voi onnistua jotakin puolivahingossa opettamaan, sanat merkinnevät siinä vähemmän kuin esimerkki oman tekemisen kautta. Isänpäivä on hieno juhla keskellä marraskuun harmautta. Kirkkovuodessa arjen harmaus tosin on sammaleenväristä: melkein koko kirkkovuoden juhlaton puolisko Pyhän Kolminaisuuden päivästä Tuomiosunnuntaihin pukeutuu vihreään sekä kirkkojen tekstiileissä että kirkkovuoden kalenterissa. Oikeastaan se on aika sopivaakin: kuusi seitsemäsosaa elämästä on arkea ja arjessa myös vihreän symboloima kasvu lapsina ja vanhempina tapahtuu. Isänpäivänä voi pohtia myös sitä miksi sanomme Jumalaa Taivaan Isäksi. Kristinuskossa Jumalalla on sellaisia ominaisuuksia kuin hyvällä vanhemmallakin on, sukupuolesta riippumatta. Jumala rakastaa ja välittää. Jumala suojelee ja varjelee. Jumala ei ole pikkumainen ja ilkeä tyranni vaan anteeksiantava ja armollinen. Ainakaan minun vanhemmuuteni ei aina heijasta näitä ominaisuuksia. Jumalan armo ja rakkaus ihmisiä kohtaan näyttävät mitä kohti minun pitäisi vanhempana kasvaa. Ensi sunnuntain teemat liittyvät myös toisenlaiseen luottamukseen. Meidän vanhemmuutemme ja kannattelumme eivät enää riitä, kun joudumme vastakkain elämän katoavaisuuden kanssa. Iankaikkisuuden lakien edessä olemme voimattomia. Evankeliumi, hyvä sanoma Jeesuksesta, kutsuu meitä luottamaan Jumalan hyvyyteen myös kuoleman kohdatessa. Hän on luonut meidät omaksi kuvakseen, heijastamaan ääretöntä. Kasteessa Hän on tehnyt kanssamme liiton ja ottanut meidät omiksi lapsikseen. Kaiken tämän Hän antaa omasta halustaan lahjaksi. Kun lapseni olivat aivan pieniä kuljin usein käsi kädessä heidän kanssaan. Jumalan lupaukset kertovat, että aikuinenkin saa pitää Jumalan kädestä kiinni. Hänen otteensa pitää myös ajan ja ikuisuuden rajaa ylitettäessä. Mikko Lehtovaara nuorisotyönohjaaja