Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Blogit Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Isyyden ikuisessa labyrintissa iskä on joskus ihan kiva ja joskus taas ihan tyhmä

Kysyin yhdeltä pojistani muutama vuosi sitten, mikä isänä olemisessa on heidän mielestään tärkeintä. ”Tehdä se, mitä äiti sanoo”. Ajattelin, että minulla on kyllä tosi fiksuja lapsia. En kyllä ihan aina tottele elämäni naisia, myönnetään tässä sekin. Isäksi ei tulla, isäksi kasvetaan. Tunnen olevani tällä hetkellä mitä parhaimmassa kasvuiässä. Kyllä isäkin saa silti tuntea itsensä pieneksi. Neljä poikaani, kasvatustyön todelliset ammattilaiset, antavat välitöntä palautetta suoriutumisestani isyyden ikuisessa labyrintissa. Kulman takana odottaa hetki, jolloin iskä on ihan kiva ja toisena taas ihan tyhmä. Se on elämää se. Vaikka minulla vanhemmuuden viitta onkin, en ole mikään supersankari, joka täydellisenä ihmisenä ratkaisee ongelmat tuossa tuokiossa. Isänä oleminen on opettelua. Ihan joka päivä. En ole ikinä ymmärtänyt curling-vanhempia, jotka harjaavat polun lapsilleen puhtaaksi mahdollisista esteistä. Pienet kompastelut tai eksymiset kuuluvat asiaan. Samoin rajat ja pettymykset. Lapsi ei mene rikki, vaikkei hän saisikaan uutta puhelinta tai pelata alaikäisenä K16-räiskintäpeliä. Kiitos omalle isälleni, että kuskasit minua monta vuotta korisharjoituksiin ja -peleihin, joissa hankitut kokemukset kantavat tänäkin päivänä. Isän esimerkkiä noudattaen haluan suoda omille pojilleni samat mahdollisuudet kuskaamalla, kustantamalla ja kannustamalla. Kiitos isoisille, jotka opettivat kunnioittamaan ja kuuntelemaan toisia ihmisiä. Ihmettelin pikkupoikana, kun pappa kauppareissulla Nokialla tervehti joitain ihmisiä nostamalla hattuaan. Minua hävetti lapsena, kun vaari alkoi keskustella linja-autossa ventovieraiden ihmisten kanssa. Nyt aikuisena arvostan noita heiltä opittuja, ehkä myös perittyjä ominaisuuksia. Ja sitten vielä vinkki tuoreille ja miksei myös hieman kypsyneille (sanan toisessa merkityksessä!) isille. Olkaa läsnä lastenne elämässä. Niin tärkeätä työtä ei ole keksittykään, mikä voisi jollain tavalla voittaa kaiken mullistavan, mahtavan isyyden! "Kyllä isäkin saa silti tuntea itsensä pieneksi."