Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Blogit Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Valkolintujen juhlaa Knuutilassa: 300 joutsenta tankkaa itseään muuttokuntoon

Siuron Knuutilassa aamu aukeni 30. lokakuuta harmaana ja tihkusateisena, silti mykistävänä. Sänkipellot olivat valkoisenaan laulujoutsenia kuin valtava lammaslauma. Tiheän joutsenparven laskeminen ei ollut helppo tehtävä, mutta ensi laskemalla pääsin 298 yksilöön. Kun joitain joutsenia lenteli edestakaisin Siuron–Alasenlahden väliä, luku 300 lienee aika oikea ja on suurin havaittu paikallinen syyskertymä Nokialla. Iltapäivällä kävin Knuutilassa uudelleen ja joutsenia oli silloin paikalla 210. Seuraavana aamuna 31.10 laskenta oli helpompi tehdä, kun joutsenet, 247 yksilöä, olivat levittäytyneet sopivasti lintutornin edustalle. Joutsenille piti seuraa ainakin 300 naakkaa. Jokisjärvellä joutsenpari ruokaili kaislikossa neljän poikasensa kanssa. Piikkilänjärvelläkin reviiripari oli vielä rantaruohikossa, Siuronkoskella oleili koskikara ja kaksi isokoskeloa. Joutsenet antava muillekin suojaa merikotkilta Joutsenmassojen keskellä lepäili pienikokoinen valkoposkihanhi ja sitä paljon muistuttava kanadanhanhi. Ne viihtyvät joutsenten kanssa turvallisuussyistä, sillä joutsenparveen eivät paikalla pyörivät merikotkat uskalla iskeä peläten vahingoittavansa siipensä. Yksinäinen valkoposki olisi sen sijaan merikotkalle herkkupala. Viime syksynä seurasin kahdella paikalla merikotkan taktiikkaa. Meko istui pellolla joutsenparvien vieressä tekemättä elettäkään. Joutsenet ruokailivat myös rauhassa, sillä maassa istuvaa kotkaa ei tarvinnut pelätä. Merikotka odotti hetkeään eli jääkö pelloille joutsenten lähtiessä lentoon joku heikkokuntoinen tai siipirikkojoutsen. Sen päivät olisivat heti luetut. Yksi lintuharrastaja seurasi, kuinka merikotka yritti saalistaa siipirikoksi ammuttua telkkää, joka hakeutui hädissään turvaan lähellä olleiden joutsenten alle. Aikansa yritettyään meko luopui leikistä, sillä joutsenet puolustautuivat tehokkaasti nokkimalla. Isot auttavat pienempiänsä linnuillakin! 15:stä yli 10 000 pariin Kansallislinnullamme menee todella hyvin. Valitettavasti Yrjö Kokko ei ole enää näkemässä suosikkilintunsa menestystarinaa, kun hän vuonna 1952 arvioi joutsenen pesimäkannaksi korkeintaan 15 paria. Viiden vuoden etsinnän ja 3000 taivalletun kilometrin jälkeen hän yhdessä Sulo Rovan kanssa vihdoin löysi Norjan rajoilta kaukaisesta lompolosta Ultima Thulen valkolinnun, hautovan joutsenparin. Yrjö Kokon luontorakkaus ja kirjallinen valistustyö saivat asenteet muuttumaan niin, että lähes sukupuuton partaalle metsästyksen vuoksi ajautunut laulujoutsen rauhoitettiin ja valittiin lopulta kansallislinnuksemme vuonna 1981. Laulujoutsenen ensi pesintä löytyi Pirkanmaalta vuonna 1974 ja viime vuonna Pirkanmaan pesintöjen kokonaismääräksi varmistui 269 paria. Todellinen pesämäärä on silti paljon suurempi. Koko maan pesimäkannaksi arvioidaan nykyisin yli 10 000 paria. Nokian pesimäkanta lienee nykyisin 15–20 paria. Viime kesänä seurailin joutsenpesintöjä ja -poikueita Ylisenjärvellä, Alasenlahdella, Jokisjärvellä, Pinsiössä, Siurossa, Juojärvellä, Sorvassa, Markluhdanlahdella ja Suoniemen Taljanlahdessa. Kulovedellä oli ainakin neljä poikuetta. Lisäksi kevätkierroksilla löytyi useita reviirejä Tottijärvellä ja Sarkolassa. Toivottavasti Knuutilassa lenkkeilevät ja koiriaan ulkoiluttavat eivät pelästytä joutsenparvia vahingossa, sillä ne ruokailevat rauhallisesti aivan tien vieressä. Joutsenille on tärkeää, että ne voivat tankata itsensä muuttokuntoon, sillä lähdön aika on Kuloveden jäätyessä.