Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Blogit Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Romulaatikkoon unohtuneet: Näin kulahtaneet muotinuket muuttuvat Petran käsissä jälleen upeiksi kaunottariksi

Kukapa uskoisi, että Nokian pääkirjaston lasivitriinissä keimailevat muoviset kaunottaret ovat vielä jokin aika sitten olleet täysin toisenlainen näky? Ne olivat ajanhampaan syömiä, lasten käsissä rähjääntyneitä, tussilla tuhrittuja tai parturileikkien surullisenkuuluisia koekaniineja, kunnes päätyivät Petra Hietalahden taitaviin käsiin. Nyt niiden kasvoilla näkyy uuden ajan alku. Hietalahti ei enää muista, mistä kuuli, että maailmassa sellainenkin on mahdollista kuin vanhojen muotinukkejen luominen uudelleen. Kun nuken kasvot puhdistaa vanhoista meikkimaalauksista ja irrottaa lyhyeksi kynityn tai liiman liiskaaman tukan, niistä tulee kuin tyhjiä taulupohjia. Ja sen jälkeen rajana on vain oma mielikuvitus. –Aloitin tuunaamalla yhden oman vanhan nukkeni, ja se oli niin kivaa, että jäin koukkuun. On kiehtovaa oppia erilaisia tekniikoita ja huomata, miten paljon itse kehittyy koko ajan, Hietalahti sanoo. Pehmeitä linjoja ja häivytyksiä Tällä hetkellä hän käyttää sekä nukkejen kasvoissa että hiuksissa kahta erilaista tekniikkaa. Ihan ensimmäisenä hän puhdistaa nuken kasvot kynsilakanpoistoaineella ja poistaa liiman nuken pään sisältä, mikäli hiukset on kiinnitetty liimaamalla. Uudet hiukset ovat yleensä tekokuitua, mutta onpa hänellä nyt tukko oikeitakin hiuksia odottamassa sopivaa päätä. Nämä hiukset hän sai ystävältään, joka halusi lahjoittaa miehensä letin "hyvään tarkoitukseen". Uudet hiukset kiinnitetään päähän muutama suortuva kerrallaan joko pistelemällä ja liimaamalla, tai lankatekniikalla. Langan avulla kiinnitettynä tukka on kestävämpi, mutta tekniikka on myös työläämpi. Kasvojen maalaamisessa Hietalahti käyttää akvarellikyniä ja pastelliliitua, jota voi laittaa kasvoille ohuilla siveltimillä. Aiemmin hän käytti pienoismalleihin tarkoitettuja akryylimaaleja, mutta niillä on vaikeampi saada aikaan luonnollista lopputulosta. –Nyt pystyn tekemään pehmeitä linjoja ja kauniita häivytyksiä, mutta kasvoihin pitää suihkuttaa kiinnitysainetta useamman kerran, jotta värit pysyvät. Ripset voi piirtää tai pistellä kasvoihin samalla tekniikalla kuin hiukset, ja jos haluan kunnon efektiräpsyt, käytän ihmisille tarkoitettuja tekoripsiä. Oma taiteenlajinsa Tuntuu uskomattomalta, että nukkejen jokainen pikkiriikkinen yksityiskohta, oli se sitten poskipäässä oleva pisama, nenänkaaren varjo tai silmän pilke, on ihmiskädellä tehty. Toisaalta ei siis ole ihmekään, että nukketaiteilu on Hietalahdelle rentoutumiskonsti. Kun käsi tekee näin tarkkaa työtä, eivät ajatukset oikein voi lähteä harhailemaan, vaan silloin koko maailma on juuri siinä, siveltimen kärjessä. Vaikka Hietalahti itse pitää nukkejen kunnostamista harrastuksena, se on todellisuudessa myös yksi taiteenlaji. Kansainvälisesti se tuntee muun muassa nimen OOAK (One of A Kind) Doll Art. –Maailmalla ja netissä nukkejen kustomoiminen on aika iso juttu, joten siitä on tullut minullekin niin normaalia, että joskus kuvittelen monen muunkin tekevän tätä. Mutta yleensä ihmiset ovat aika hämmästyneitä kuullessaan tästä, ja se saa minut palaamaan maan pinnalle. Hietalahti kertoo olleensa pienestä asti kiinnostunut taiteesta ja käsillä tekemisestä, olleensa koulussa niitä "kymppi kuviksesta" -tyyppejä. Myöhemmin myös ammatinvalinta on kiemurrellut luovuuden polulla, sillä muun muassa sellaiset kuin artesaanin, maskeeraajan ja lasinpuhaltajan opinnot on tullut suoritettua. –Olen kuullut joka puolelta paljon sitä, että ei tuollaisilla käsityöammateilla elä, mitä sä sellaisia opiskelet. No, jollei niillä elä, niin ainakin pysyy mieli terveenä, kun lasten mentyä nukkumaan saa heittää aivot narikkaan ja uppoutua näihin niin, että kolme tuntiakin saattaa hurahtaa ihan huomaamatta. "Ainakin sata barbia" Nukkeharrastuksessa Hietalahti on siinä mielessä myöhäisherännyt, että hän kuuli vasta jokunen vuosi sitten nukkejen keräilemisestä ja huonokuntoisten nukkejen kunnostamisesta. Vuonna 2011 hän otti työn alle ensimmäisen muotinukkensa, vuodelta 1983 olevan Sindyn. Jonkinlainen kipinä lienee kuitenkin kytenyt jo pitempään, sillä Hietalahti sanoo muistavansa vieläkin, miten yksi lapsuuden kaveri oli kerran tokaissut omistavansa "varmaan sata barbia". Hietalahdesta se oli tuntunut käsittämättömältä. Eihän kenelläkään voinut olla sellaista määrää. Etenkin, kun hän oli itse säästänyt viikkorahoistaan jokaisen pennin saadakseen edes yhden. –Kyllä sillä ja myöhemmin muillakin nukeillani leikittiinkin. Monen nuken jalat jouduttiin laittamaan ruuveilla kiinni, kun eivät ne muuten enää pysyneet paikallaan. Ehkä tässä on siis taustalla joku lapsuuden trauma ja unelma, että jonakin päivänä minullakin on sata barbia, hän nauraa. Tytär apuna nukkeja etsimässä No, se unelma on ainakin tullut toteen jo aikoja sitten, moninkertaisesti. Hietalahti arvioi, että hänellä on kotonaan esillä noin kaksi ja puoli sataa erilaista nukkea, laatikoissa kunnostusta odottavia hän ei ole viitsinyt edes laskea. Osa esillä olevista nukeista on itse kunnostettuja, mutta on joukossa ihan puhtaasti keräilykappaleitakin. Perhe ja sukulaiset kun ovat niin viisaita, että tietävät kyllä, mitä Hietalahdelle kannattaa lahjaksi ostaa. Tuunattavat nuket Hietalahti hankkii pääsääntöisesti toisilta keräilijöiltä tai kirpputoreilta. Siinä touhussa hän saa korvaamatonta apua 3-vuotiaalta Helmiltä , joka on äitinsä mukaan varsinainen nukkebongari. Eikä vähintään siitä syystä, että Helmi ja juuri vuoden täyttänyt Aune saavat joskus leikkiä näillä nukeilla, ennen kuin ne päätyvät äidin työpöydälle. –Helmillä on muutenkin jo aika hyvä tuntuma tähän, sillä hän kysyy usein, että vieläkö tällä nukella saisi leikkiä, kun "ethän sä ole vielä laittanut sille uutta tukkaakaan". Jännä nähdä, tuleeko hänestä jonakin päivänä samanlainen kuin minusta, tällainen nukkehöperö. Petra Hietalahden nukkenäyttely Uusi aika - Uniikit muotinuket on avoinna Nokian pääkirjastossa marraskuun loppuun saakka.