Ladataan
Uutiset Vaalit Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Blogit Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Tulospalvelu

Marija Walldénin pitkä tie luonnoneläinten hoitajaksi – Metodina vapautushoito, jonka tavoitteena on eläinten palautuminen takaisin luontoon

–Keskimäärin tuhat puhelua, parisataa hoidokkia ja tavoitettavissa joka päivä vuorokauden ympäri, vastaa Marija Walldén kysymykseeni, montako potilasta hänellä on vuosittain. Walldénista säteilee lämpö ja hellyys hänen puhuessaan työstään. Sitoutuneisuus on hänen selkärangassaan. –Tällä työllä maksan velkaa lahjaksi saamastani elämästä, hän sanoo. Walldén on yksi maamme harvoista ammattimaisista luonnoneläinten hoitajista. Ainutlaatuista työtä tekevän Walldénin hoitola on Sastamalassa, jonne tuodaan loukkaantuneita eläimiä Pirkanmaalta ja laajemmaltikin. –Olen saanut kasvaa luontoa ja eläimiä rakastavassa perheessä, kertoo Walldén Suomen luonnonsuojeluliiton Nokian yhdistyksen järjestämässä tilaisuudessa. –Meillä hoidettiin loukkaantuneita eläimiä niin kauan, kuin muistan. Siellä ovat työni juuret ja tämä työ oli itsestään selvää pienestä pitäen. Olen kasvanut auttamiseen ja vastuuseen. Walldén huomauttaa, että luonnoneläinten hoitajia ei kouluteta missään. –Nykyinen osaamiseni on lukuisten kurssien ja pääasiassa käytännön työn opettamaa. Olen toiminut muun muassa eläinlääkärin avustajana ja nykyisen Luonnonvarakeskuksen ylläpitämässä susien pantaseurannassa. Walldén korostaa viranomaisyhteistyön tärkeyttä. Hänen omasta halustaan hoitola on ollut viranomaisvalvonnan piirissä jo vuosia, vaikka sitä ei vaadita. Kuolleet eläimet hän toimittaa Eviraan tutkittaviksi. Poliisiyhteistyö on tärkeää ja molemminpuolista. Mistä eläinpotilaat tulevat? Waldénilla on ollut potilaita pikkusormen kokoisesta pohjanlepakon poikasesta oravaan, viirupöllöön, siilipoikueisiin, kauriinvasaan ja kaikkia siltä väliltä. Hänen mukaansa ihmisen toiminta tuottaa eniten vahinkoa eläimille joko suoraan tai välillisesti. Liikenne, metsä- ja maatalous ja rakentaminen aiheuttavat eläimille loukkaantumista ja hätää. –Kun tulee puhelu loukkaantuneesta eläimestä, pyrin tekemään tilannearvion ja mahdollisesti lähden ”elsulanssillani” paikalle. Olen varustanut pakettiautooni ensiapuvälineistöä. Monet ihmiset osallistuvat kuljetuksiin ja siitä olen kiitollinen. –Useimmiten toipuminen onnistuu hoitolassani. Tilanteesta riippuen vien eläimiä lääkäriin, mutta valitettavasti heille ei makseta luonnonvaraisten eläinten hoidosta. Eläinlääkäreille maksetaan vain eläinten lopettamisesta. Sääilmiöt vaikuttavat eläintenkin elämään. Walldén sanoo, että poikkeuksellisen kuuma kesä aiheutti nestehukkaa ja nälkää monille lajeille. Hyönteisiä ja vaikkapa sammakoita syöville lajeille ei ollut tarpeeksi ravintoa. Lämpimät talvet taas saavat siilien kaltaisia horrostajia lähtemään pesistään liian aikaisin. Luonnoneläinten ruokinnassa täytyy olla selvillä kunkin lajin ravinnon koostumuksesta ja soveltuvuudesta. Poikasille annettavan maidonvastikkeen koostumuskin vaihtelee lajien välillä. Siisteys ja hygienia on äärimmäisen tärkeää. Tauteja ei saa tulla ja infektioiden ennalta ehkäisy on toiminnan edellytys. Työ kasvattaa luovuutta ja mielikuvitusta Loukkaantuneen eläimen ensiapu voi olla kliinistä ja rankkaa. Toipumisen edetessä Walldén kertoo pyrkivänsä sijoittamaan potilaansa luonnonmukaisesti ja vastaamaan mahdollisimman hyvin niiden elinympäristöä. Hänen metodinsa on vapautushoito, jonka tavoitteena on eläinten palautuminen takaisin luontoon. Stressitekijöiden eliminoiminen on tärkeää toipumisen edistymiseksi. –Hoitolani ei ole eläintarha eikä kotieläinpiha. Luonnonvaraisille eläimille ihmisten liiallinen läsnäolokin on stressi. Eihän sairaalan teho-osastollekaan voi mennä ihmettelemään, että onpa outo potilas. –Kun aikuinenkin pohjalepakko on pieni, sen poikasta saa suorastaan etsiä kämmeneltään. Ruokkimiseen ei tahdo löytyä riittävän pientä pipettiä ja syönnin jälkeen masun kohdalla on nuppineulan pään kokoinen pallo, Walldén huokaa. Koira on eläinhoitajan paras avustaja loukkaantuneiden eläinten etsimisessä. Walldénilla on nuori jälkikoira koulutettavanaan. Hän uskoo siitä tulevan hyvä, kunhan se aikuistuu. Ilon ja surun kyyneleitä Walldénin hoitolan tavoitteena on aina hoidokkien vapauttaminen, ja vain harvoissa tapauksissa eläin päätyy eläintarhaan. Kaikki loukkaantuneet tapaukset eivät ole hoidettavissa ja joskus eutanasia on ainoa vaihtoehto. –Sain hoitoon pienen orvoksi jääneen ja huonokuntoisen valkohäntäkauriin vasan. Hoito oli vaativaa ja vei aikaa, mutta vasalla oli elämänhalua. Wilperi kasvoi ja vahvistui ja syksyllä vein sen hyväkuntoisena uuteen kotiinsa Ähtärin eläinpuistoon. Vapauteen selvinnyt hoidokki tuo Walldénin kasvoille ilon kyyneleet. Hän muistelee, kuinka eräs lintu teki lähtiessään vielä jäähyväiskierroksen hänen yllään. Se oli koskettavaa. Luonnonvaraisten eläinten hoidon tulevaisuus Valtiovalta ei huolehdi luonnonvaraisista eläimistä. Miten se on mahdollista, kun jo perustuslaki velvoittaa siihen? –Nyt toiminta on villiä ja loukkaantuneiden eläinten hoito on vapaaehtoisten ja yksityishenkilöiden vastuulla, murehtii Walldén. Vaikka työ on kokopäivätoimista, Walldén ei saa siitä palkkaa. Suomen luonnonsuojeluliiton Pirkanmaan piiri on avannut tilin luonnonvaraisten eläinten hoidon ruoka-, matka- ja lääkärikuluihin. Walldénkin saa sieltä korvauksia kuitteja vastaan. –Haluan välittää kiitokseni kaikille toimintaani avustaville. Ilman eläinrakkaita ihmisiä työni ei olisi mahdollista.