Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Blogit Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Katajan leipomo on kuulunut Nokian katukuvaan jo 80 vuotta

Marko Kaski muistaa, kuinka hän pikkupoikana autteli leipuri-isäänsä Eeroa perkaamalla leivonnaisiin tarvittavia mansikoita. Marko oli tuolloin niin pieni, että hänen piti laittaa ämpäri penkille, jotta ylsi pöydällä olevaan mansikka-astiaan. Marko Kaski muistaa myös, kuinka kokosi sormet ruvella mämmituokkosia. Se oli aikaa, jolloin Katajan leipomossa vielä valmistettiin mämmiä, eli vuosikymmeniä sitten. Katajan leipomo jos jokin, on jotakin sangen nokialaista. Leipomon perusti Marko Kasken äidin isä Armas Olavi Kataja 80 vuotta sitten. Ensimmäiset vuosikymmenet leipomo toimi harjun kupeessa sijainneessa rakennuksessa. Armas Olavi Kataja kuoli nuorena, vain 48-vuotiaana. Vuonna 1965 Marko Kasken Eero-isä otti vetovastuun leipomosta ja sai sen kukoistamaan kovalla työllä. 1970-luvun puolivälissä Eero Kaski rakennutti nykyisen leipomorakennuksen Yrittäjäkadulle ja perusti Katajan kahvilan Välikadulle. Kauppa kävi hyvin. Nokialaiset rakastivat Katajan tuotteita, joita löytyi joka kaupasta. – Se oli sitä maitokauppa-aikaa. Nokialla oli silloin varmaan viisikymmentä kauppaa. Veimme leipomuksia Siuroon, Koskenmäkeen, Kankaantaakse ja niin edelleen. Näin oli asian laita vielä 1980-luvun alussa. Sitten pikkukaupat alkoivat hiljalleen kadota Nokian katukuvasta. Suurten markettien kanssa yhteistyö ei enää ollutkaan niin yksinkertaista. Tätä nykyä Katajan leipää, sämpylöitä ja viinereitä löytyy Nokialta oikeastaan vain Löytiksestä. Niin, ja tietenkin Katajan kahviloista, huolimatta siitä, että niillä on nykyään omat yrittäjänsä. Ulkomyyntinä leipomon tuotteita menee joka puolelle Suomea. Marko Kaski hyppäsi isänsä leipurin kenkiin vuonna 1991. Siitä lähtien elämä on ollut työntäyteistä, lukuun ottamatta vuosia 2007–2010, jolloin leipomoa pitivät Anne ja Tomi Ingman. Kaski tulee leipomolle iltakahdeksalta ja lähtee kotiin kolmen, neljän aikaan aamuyöllä. Sitten hän nukkuu muutaman tunnin ja palaa leipomolle aamuseitsemän jälkeen palatakseen taas kotiin puolen päivän jälkeen. Kello 14 aikaan on taas muutaman tunnin unien aika. Ennen työnteko oli hiukan helpompaa, kun Markon Rutineide -vaimo oli vielä töissä leipomossa. – Silloin tulimme yhdessä yöllä töihin ja teimme kaiken yhdessä. Sitten vaimo sai niin pahan jauhopölyallergian, että hänen oli pakko lopettaa leipomossa. Entä, miten ihmeessä Marko Kaski jaksaa moista tahtia jaksaa? – Sitä äitini ja vaimonikin ihmettelevät. He sanovat, että lopettaisit jo. Mutta en minä nyt ihan vielä lopeta, Kaski sanoo. Tosin viime aikoina hän on alkanut kaivata enemmän vapaa-aikaa. – Kotona on 3-vuotias poika. Olisi mukava viettää enemmän aikaa perheen kanssa. Leipomo-Konditoria Kataja täytti 80 vuotta lokakuun alussa.