Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Blogit Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Viha laskeutuu auringon ylle

Olen ollut koko syksyn kihisevän vihainen. Niin vihainen että se on alkanut vaikuttaa omaan käytökseeni. Valitsen reittini niin, että en tarvitse kohdata vihani aiheuttajaa. Purnaan ja kiroilen mielessäni. Ajan kuluessa on alkanut vähän laantua, mutta silti edelleen tunnen kuinka viha ja katkeruus nousee täyttäen koko olemukseni. Paljon ei tarvitse raapaista, kun taas mielen syövereissä roihahtaa ja silmissä kipunoi. Mielikuvat helpottavat hiukan. Ajattelen ärtymyksestä kasvavan vihan olevan kuumaa laavaa joka nousee kohti tulivuoren huippua. Helpottaa, kun kuvittelen savun nousevan korvistani ja tulenlieskojen suusta. Saas nähdä seuraako tästä tulivuorenpurkaus vai rauhoittuuko laava sisälläni? Pohjahan on jokaisen säkissä. Viha kuluttaa ja vie voimia. Viha laskee auringon ylle ja elämästä tulee synkeää. Sivistyneesti hymyilevän viha voi jäädä ympäristöltä huomaamatta. Tuskin kukaan edes huomaa ulospäin sisällä mylläävää ärtymystä. Vaan miten päästä eroon kun ei voi päästä eroon vihan aiheuttajasta. Voiko antaa anteeksi, kun toinen ei ymmärrä pyytää? Eikä edes tiedä tai tunne vihaani? Anna anteeksi. Se on osa hyvää kasvatusta ja myös kristityn elämää, mutta voi miten vaikeaa. Jeesus käskee antaa anteeksi anteeksiantamisen perään. Sellainen ihminen on suuri ihminen joka osaa antaa anteeksi aivan oikeasti. Antaa anteeksi, mutta ei unohtaa. Varmasti anteeksiantaminen on sellaista mielen ja sydämen jumppaa jota voi ja täytyy harjoitella ja olla päättäväinen. Eräässä tarinassa kerrotaan kahdesta laihasta sudesta jotka tulevat vastaan. Se susi jota alat ruokkia se jää henkiin ja toinen kuolee aikanaan nälkäänsä. Ruokittu susi pullistuu ja voi hyvin. Mitä siis tahdon ruokkia sisälläni - vihaa ja sitä kautta katkeruutta, vaiko annanko tilaa jollekin lempeämmälle ja vähemmän kuluttavalle? Efesolaiskirjeessä annetaan ohjeita vihaan. "Vihastukaa, mutta älkää syntiä tehkö. Älkää antako auringon laskea vihanne yli, älkääkä antako perkeleelle sijaa.” Miten ihmeessä tämäkin pitäisi tämän päivän maailmassa käsittää ja elää? Ihmisenä suuri ihminen ei lisää puuta vihan nuotioon. Ihmisenä suuri ei anna vihan vahingoittaa itseään eikä lähimmäistä eikä suhdetta Jumalaan. Ihmisenä suuri antaa sydämessään tilaa hyvyyden Voimalle. Kuinkahan tässä käy?