Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Blogit Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Hallituksen lakiesitys suojelee pieniä yrityksiä tilanteissa, joissa työsuhteen ehtoja rikotaan epäasiallisella tavalla

Hallituksen esitys henkilöön perustuvan irtisanomisen helpottamiseksi on aiheuttanut pelkoa ja epäluottamusta monissa ihmisissä. Keskustelu käy poikkeuksellisen kovana ja se on omiaan lisäämään epäluottamusta. Monet kommenteista eivät valitettavasti perustu edes tosiasioihin. Mistä tässä laissa on siis todellisuudessa kysymys? Nykyisen työsopimuslain mukaan työsuhde voidaan irtisanoa vain asiallisella ja painavalla syyllä. Myös uuden lakiesityksen mukaan työsuhde voidaan päättää vain asiallisella syyllä, ei siis epäasiallisiin syihin vedoten. Kyse on siis siitä, että asiallisen syyn painavuusastetta lasketaan eli irtisanomisen syy ei tulevaisuudessakaan voi olla niin sanottu pärstäkerroin, vaikka irtisanomiskynnystä laskettaisiinkin. Lakiesityksen mukaan työntekijän irtisanominen vaatii edelleen merkittäviä työsuhteeseen liittyviä laiminlyöntejä ja rikkomuksia. Nykyisessä työsopimuslaissa on myös erikseen kirjattu kielletyt irtisanomisperusteet, kuten sairaus, vamma tai tapaturma ja näihin perusteisiin lakiesitys ei esitä muutoksia. Hallituksen lakiesitys suojelee siis pieniä yrityksiä tilanteissa, joissa työsuhteen ehtoja rikotaan epäasiallisella tavalla. Lakiesityksellä pyritään vähentämään yrittäjien kokemaa riskiä palkata henkilökuntaa ja siten lain katsotaan myös lisäävän työpaikkoja pienissä yrityksissä. Periaatteessa kysymys on siitä, että perheensä kodin, yrityksensä velkojen vakuudeksi pantannut yrittäjä uskaltaa palkata itselleen työntekijöitä ja hänellä on laissa turvaa tilanteissa, joissa työsopimuksen ehtoja rikotaan tahallisesti. Hän voi luottaa, että töitä tehdään asiallisessa yhteistyön hengessä. On siis hyvä muistaa, että lukemattomien työpaikkojen takana on yksittäisen yrittäjän rohkeus kantaa kovaa henkilökohtaista taloudellista riskiä. Yksikään yrittäjä ei siis palkkaa henkilökuntaa voidakseen irtisanoa heidät. Päinvastoin. Valitettavasti julkisessa keskustelussa puhutaan surutta pärstäkerroinlaista ja työnantajille annettavasta mielivallasta. Tästä ei siis miltään osin ole kysymys eikä lakiesitys anna tähän minkäänlaisia valtuuksia työnantajalle. Suomen eduskunta on äänestänyt hallituksen luottamuksesta lakiehdotukseen liittyen ja siten hyväksynyt esityksen jatkovalmisteluun. Lakiesitys sai kannatusta myös opposition riveistä. Eduskunta valitaan Suomessa parlamentaarisesti ja se edustaa kansaa. Nyt ammattiliitot ottavat valtaa ohi kansan valitseman edustajiston ja lakkoilevat tavalla, joka vahingoittaa Suomen vientiteollisuutta eivätkä jätä rauhaan lapsia eivätkä vanhuksia. Toisaalta keskusjärjestöt ovat tottuneet istumaan päättävissä pöydissä keskusteltaessa työlainsäädäntöön liittyen. Nyt lakiuudistusta on ajettu maaliin poikkeuksellisella tavalla ilman SAK:n tai EK:n siunausta. Nyt on siis käynnissä valtataistelu, jossa lakiesitykseen liittyvät tosiasiat ovat jääneet taka-alalle ja keskusteluissa luodaan uhkakuvia mielivaltaa käyttävistä yrittäjistä. Näitä mielikuvia eivät luo tavalliset työntekijät eivätkä tavalliset yrittäjät. Mielikuvia luodaan ammattiliittojen vallankäyttäjien toimesta. Lähtökohtaisesti lakot on suunnattu maan hallituksen toimintaa vastaan, jonka toiminta on kiistatta lisännyt työllisyyttä maassamme, mutta on kaventanut keskusjärjestöjen valtaa kuvatulla tavalla. Lopulta kielenkäyttö on koventunut myös yrittäjien suunnasta, jota kohtaan SAK:n lokakampanja kohdistui. Suomen yrittäjien toimesta on keskusteluun nostettu esimerkiksi ajatus, että järjestäytymättömät työnantajat eivät keräisi Ay-maksuja ja kovimmillaan on puhuttu jopa työllistämisen lopettamisesta. Jälkimmäinen ei varmastikaan ole kenenkään etu, vaan jokaisen tappio. Jälkimmäinen kohdistuisi samalla tavoin syyttömiin ihmisiin kuten JHL:n lakon vaikutukset. Ensimmäinen on jo nyt mahdollista. Suomalaisten ammattiyhdistysliikkeiden suhteeton voimankäyttö asettaa kuitenkin suuren yleisön edessä heidän toimintatapansa ja jopa sen legitimiteetin verovaroin tuettuna toimintana kyseenalaiseksi. Työntekijöiden etujen ajaminen on yksi suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan peruspilareista, mutta ammattiyhdistysliikkeiden toiminta tulisi suhteuttaa nyky-yhteiskunnan vaatimuksiin paremmin sopivaksi. Yhteiskunnalle elintärkeiden toimialojen säännöllinen alasajo tulisi estää ja edistää työpaikoilla tapahtuvaa sopimista. Meidän pitäisi lisätä työpaikkoja ja kasvattaa kansainvälistä kilpailukykyämme. Esimerkiksi Meyerin telakan toimitusjohtaja Jan Meyer lausui juuri huolensa lakkoherkkyydestämme ja sen negatiivisistä vaikutuksista. Lakiesityksestä huolimatta tai siitä riippumatta suomalaisilla työpaikoilla nähdään jatkossakin hyvin kirjavasti johdettuja ja toimivia työyhteisöjä. Parhaimmat yritykset panostavat henkilöstönsä työoloihin, motivointiin ja hyvään johtamiseen. Vastaavasti motivoituneet työntekijät puhaltavat yhteen hiileen työnantajansa kanssa ja kantavat oman vastuunsa yhteisestä menestyksestä. Menestyvissä yrityksissä puhalletaan siis yhteen hiileen, paikallisesti!