Ladataan
Uutiset Vaalit Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Blogit Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Tulospalvelu

Kohti tuhoa – Tehokkaasti!

Kun sanotaan, että ihminen on tehokas, tarkoitetaan yleensä, että hän on hyvä. Ei varmaan tule kenellekään yllätyksenä, että tehokkuus on myös työelämässä entistä enemmän valttia. Itse olen pitkään ihmetellyt, mitä tehokkuudella todella tarkoitetaan. Monella alalla työmaailmassa vaikuttaa siltä, että tehokkaasti toimiva henkilö enemmänkin hutiloi. Ei tarvitse olla niin tarkka, kunhan saa paljon aikaan mahdollisimman lyhyessä ajassa. “Älä nyt tee niin täydellisesti! Ei kukaan huomenna enää muista, mitä tänään teit.” Jossain kohtaa sirpaleista työuraani olen kuullut edellisenkin kaltaisen neuvon. Eikö tuo ollut aika masentava toteamus? Se ikään kuin viittasi siihen, että tein merkityksetöntä työtä, johon kiinnitettiin niin vähän huomiota, että se unohtui hetkessä. Suoritusten määrä korvaa herkästi laadun. On myös luksusta, jos on todella aikaa pysähtyä miettimään, miksi tekee sitä, mitä tekee. Hierarkian yläpää hoitaa ajattelemisen ja organisoinnin, alaosastot vain säntäilevät tehokkaasti ympäriinsä. Syynä näihin järjestelyihin on tietysti ainakin resurssien vähyys. Välillä tuntuu siltä, että yläportaidenkin tekijät ovat hukassa jatkuvan muutoksen keskellä. Täytyy juosta rahavirtojen perässä maailmassa, jossa kaikki tapahtuu aiempaa nopeammin. Mielestäni on jopa hienoa, että näinä aikoina joudumme pysähtymään ja pohtimaan ilmastonmuutosta. Itsessään ilmiö ei ole hyvä asia, mutta se pakottaa meidät muuttamaan tapojamme tai kärsimään holtittomuuden seurauksista. Luonto nimittäin on asia, jonka tehokkuusajattelu tahtoo unohtaa. Puu ei kasva ja muutu resurssiksi sormia napsauttamalla. Perustavanlaatuiset elämän ja kuoleman kysymykset ovat niitä, jotka jäävät jalkoihin. Ne vaativat liikaa aikaa, ovat epäseksikkäitä eivätkä myy. Kaikki, mikä ei ole liittynyt tehokkuuteen, on muuttunut yhteiskunnallisesti lähes arvottomaksi. Kun kaikki ajattelu ja tekeminen on jo jonkin aikaa perustunut viime kädessä rahaan, tuntuu mahtavalta, että on pakko alkaa huomioida muunkinlaiset resurssit. Setelit saattavat kahista, mutta niin kahisevat puiden lehdetkin. Kun ne lakkaavat heilumasta tuulessa ja katoavat, niin katoaa mainen mammonakin ja lopulta omassa kuplassaan tehokas ihminen. "Ei kukaan huomenna enää muista, mitä tänään teit."