Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Blogit Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Merimetso Kuloveden Selkäsaaressa

Hannu Järvinen kirjoitti taannoin mielenkiintoisista merimetsohavainnoista Nokian järvillä (NU 12.9.). Hänen mukaansa lajin pesintä täälläkin on vain ajan kysymys. Merimetsoa pidetään yleisesti uutena tulokkaana, vaikka lajin esiintymisestä ja pesinnöistä on maassamme kirjattuja havaintoja jo 1800-luvulta alkaen. Nokian Suoniemeltäkin löytyy mielenkiintoinen merimetsohavainto yli 60 vuoden takaa. Monet kuntalaiset muistavat arvostetun opettajan ja sittemmin kunnallisneuvos Eero Järventaustan . Hän keräsi ja kirjasi monipuolisesti paikallista elämänmenoa, tapakulttuuria ja muun muassa linnustotietoa. Ihmisten omakohtaisiin kokemuksiin perustuvia dokumentteja löytyy julkaisuinakin. Siuron pitkäaikainen laivuri Frans Helenius liikennöi säännöllisesti vuosina 1900–1951 höyrylaivoillaan Siurosta Suoniemeen, Kutalaan ja kauemmaksi. Fransia nimitettiin paikalliseen tyyliin Tassoksi ja Prans-Tassoksi. Hänellä oli vuosien varrella neljä höyrylaivaa, joista Apu 4. oli kulussa vuosina 1916–1951. Kirjaansa ”Laivurin muiston lastuja” Eero Järventausta on työryhmineen koonnut Prans-Tasson laivoilla matkustaneiden kokemuksia. Järventaustan lastut ovat matkalaisten hersyvällä puhekielellä taltioituja sattumuksia ja muisteluita (Kustantaja Oy Tyrvään Sanomat, Satakunnan Painotalo Oy, Kokemäki 1989). Sivulla 37 lastussa ”Pikkupoikana Selkäsaaressa” Vihtori Koivula kertoo Kulovedellä sijaitsevassa Selkäsaaressa nähdystä erikoisesta eliöstä ”niinkun siälä olis joku pikkupoika seisonu… siälä kivellä...” Seuraavana päivänä paluumatkalla laivassa oli mukana Lintaseksi kutsuttu henkilö, joka Vihtori Koivulan mukaan oli hyvin perillä kaikista linnuista ja eläimistä. ”Niin Lintanen sano, että se on merimetso”, kertoo Vihtori Koivula ja jatkaa : ”Ja rohkenen tommonen rohkeem metrin korkee... tommonen. Se on suuri lintu. Ihan ku pikku poika... Lintanen sano, että kun merimetso lähtee tämmöselle maamatkalle.... niinku se tännekkii tuli... Kokemäej jokivartta ylös... Sano, että se saattaa huilata parikin päivää jossain sopivan kiven päällä ja sitten jatkaa taas sitä lentomatkaansa...” Eero Järventaustan kokoamien lastujen puute on se, että niissä ei ole mainittu sattumusten päivämääriä tai vuosilukuja. Lastujen kronologisesta järjestyksestä ei myöskään ole tietoa. Näin merimetsohavainnon täsmällistä tapahtuma-aikaa on vaikea arvioida. Hannu Järvinen on kertonut meriharakan, valkoposkihanhen ja mahdollisesti merikotkan ja merimetson uusista pesinnöistä Nokialla. Suurella todennäköisyydellä nämä kaikki ovat pesineet täällä jääkauden jälkeen ennen ihmisen ja ”sivistyksen” tuloa. Myöhemmin ne ovat joko metsästettyinä tai muuten vainottuina joutuneet väistymään. Ehkä ne ovat nyt monien muiden paluumuuttajien tavoin palaamassa juurilleen. Toivottavasti nyt nähdyt merimetsot, merikotkat ja muutkin omilla siivillään meille lentäneet, kävelleet tai uineet lajit saavat pesiä rauhassa. Sen sijaan minkki, supi, kanadanhanhi, kyhmyjoutsen, valkohäntäkauris, lupiini, jättipalsami, isosorsimo ja muut ihmisen tuomat lajit ovat järjestään riesa ja valloittavat elinympäristöä alkuperäisiltä lajeilta. Maa- ja metsätalousministeriö on laatinut suunnitelman näiden vieraslajien torjumiseksi ja hävittämiseksi. ”Sivistyksellä” on usein lyhyt ja tämänhetkiseen keskittyvä näköala. Siltä toivoisi pidempää ja laajempaa aikaperspektiiviä luonnon moninaisuuden hahmottamiseksi ja jatkumon turvaamiseksi.