Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Blogit Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Palkittu siurolaiskirjailija tietää, mikä on runoilijan tärkein tehtävä: "keskeinen juttu on se, että tullaan ihmisiksi"

J.K. Ihalainen on valittu tämän vuotuisen Nihil Interit –runoustekopalkinnon saajaksi. Tämän vuotuinen palkinnon saaja julkaistiin lokakuun ensimmäisenä viikonloppuna Turun kirjamessuilla. Ihalainen ei päässyt itse palkintoa vastaanottamaan, koska oli samaan aikaan Keniassa runofestivaaleilla. Palataan siihen reissuun hiukan tuonnempana. Ihalaiselle myönnettyä Nihil Interit -runoustekopalkintoa perusteltiin muun muassa sillä, että hän on edistänyt runouden julkaisua aikana, jolloin se ei ole taloudellisesti kannattavaa. Nyt on oiva sauma esittää kulttuurivaikuttajalle perinteinen urheilukysymys: Miltä nyt tuntuu ? –Tottakai tuntuu hyvältä saada tällainen elämäntyöpalkinto. Aikaisemmin olen saanut Nuoren Voiman Liiton yhden markan palkinnon, mikä oli vähän samantapainen palkinto. Se markka on edelleen tallessa. Runous voi hyvin, kustantamisella vaikeampaa Hieman ironisesti palkintoperusteisiin nähden Nihil Interin palkinto ei ole rahapalkinto, vaan sen tavoitteena on tarjota ja saavuttaa näkyvyyttä palkituille teoille sekä runoteoksille ja niiden tekijöille. J.K. Ihalaisen äänessä ei kuitenkaan ilmene mitään negatiivisia väreitä, kun tätä ristiriitaa pohdin. –Kyllähän näkyvyys edistää myyntiä. Kustantamoni kohdalla määristä on vaikea sanoa mitään, koska tilaukset tulevat pääsääntöisesti välittäjän kautta. Mitään piikkiä ei kuitenkaan ole ollut havaittavissa. Millainen on sitten runouden tila Suomessa nykyään? Julkisuuskynnystä runous harvoin ylittää, viimeaikaisia poikkeuksia ovat lähinnä olleet räppäri Paperi T :n julkaisema runoteos ja maan ensimmäisen rouvan Jenni Haukion toimittama runoantologia. –Minun mielestä runous voi hyvin. Harrasta yleisöä on eri puolella maata. Esimerkiksi Helsingissä on iso yleisö ja Jyväskylässä on jatkuvasti porukkaa runotilaisuuksissa. Joka toinen vuosi järjestettävä Annikin runofestivaali kerää melkein 1500 maksanutta asiakasta. Onhan se isomäärä runoudelle, Ihalainen pohtii. Vaikka runoudella menee hyvin, sen julkaisemin on hankalampaa. Myös teosten myyntiin saamisessa on omat hankaluudet. –Periaatteessa voidaan ajatella, että runous ei kannata. Moni runokustantaja on lopettanut ja eihän tällaisia kaltaisiani alkeellisia kirjapainoja monia ole Suomessa. Varastotilan puute on ongelma vanhanaikaisessa kustantamisessa. Pieniä painoksia voi tehdä digitaalisesti, jolloin ei ole varastointiongelmaa, mutta silloin katteet pienenevät. Elävä sana painetun sanan rinnalle Painetun runouden rinnalle on Suomessakin noussut liverunous. –Se on mielenkiintoinen ilmiö. Kaikki runoilijat eivät edes julkaise kirjoja, vaan käyvät tapahtumissa esiintymässä, Ihalainen kertoo. Tässä kohtaa on mainio aasin sillan paikka palata Keniaan, jossa suullisen kertomisen perinne elää vahvemmin kuin koto-Suomessa. Ihalaisen lisäksi festivaaleille oli Suomesta kutsuttu Sasha Salmela ja Ima Aikio . Kaikkiaan osanottajia oli yli kymmenestä maasta sekä paikalliset runoilijat. –Nairobissa oli sessio, jossa oli paikallisia runoilijoita ja räppäreitä. Hyvin harva heistä ole julkaissut yhtään kirjaa. He olivat todella vaikuttavia runoilijoita, koska heillä on enemmän tunnetta ja ilmettä kuin meikäläisillä, Ihalainen muistelee. Käytännön asiat määrittelevät sen, miksi suullinen perinne on Keniassa vielä tärkeä. –Kyllähän he lukea osaavat ja ihmiset puhuvat swahilia ja englantia, joten kielitaito on, mutta kirjojen teko on kallista ja siellä ei ole paljon kirjakauppoja. Se on aika vaikea yhtälö ratkottavaksi. Kertomisen perinnettä on herätelty henkiin myös kaunokirjallisuuden puolella, missä äänikirjat ovat vahvasti tehneet tuloaan kuluttajien korville. Äänikirjat toimivat J.K. Ihalaisen mukaan myös runoudessa. –Minäkin olen tehnyt viime vuodet kirjan kanssa levyä rinnan. Levyllä runoon tulee rytminen poljento, joka vaikuttaa myös siihen miten kirjoitan. Toisinaan runo on tehty pelkästään esitettäväksi, josta se päätyy kirjaan. Ihalainen julkaisi ensimmäisen runokirjansa englanniksi asuessaan Christianissa vuonna 1978. Siitä alkoi elämäntapa, joka jatkuu yhä edelleen. –Siinä tutustui ihmisiin festareilla ja kapakoissa, kun yritti myydä runokirjoja. Ei se aina hauskaa ollut, voit kuvitella mitä vastauksia tuli. Ennen Suomeen muuttoa 1989 olin myynyt suunnilleen 10 000 kirjaa. Vuonna 1992 hankin painokoneen ja perustin Palladium Kirjat. Runoilijan tärkeimmäksi tehtäväksi Ihalainen määrittelee elämän merkityksen kirkastamisen. –Ottaa vastuuta ympäristöstä ja ihmiskunnasta. Kaikki runoilijat ovat tietysti erilaisia, mutta keskeinen juttu on se, että tullaan ihmisiksi. Se on se prosessi. Syntynyt 6.1.1957 Tampereella Asunut Siurossa vuodesta 2001. Ihalaisen luotsaama kirjakustantamo Palladium kirjat valittiin runoilijaydistys Nihil Interit -runoustekopalkinnon saajaksi tänä vuonna. Nihil Interit on jakanut runopalkintoja vuodesta 2013. Ihalainen valmisti vuoden 2013 palkintoesineen, sen voittivat Anja Erämaja teoksellaan Töölönlahti ja Helsinki Poetry Connection.