Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Blogit Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Johanna Perkiö toteutti lapsuudenaikaisen haaveensa – nyt tekeillä on jo toinen runokirja

Istuen hiljaisuuden keskellä. Tuntien harmoniaa. Seurana vain ajatukset. Usko ja toivo tulevaan. Tuntien jonkun liikuttavan. Vahva voima valtaa mielen, kehon, ajatukset. Hymy palaa kasvoille. Verhon takana pilkottaa valoa. Toivo palaa sydämeen. Nousten jaloilleen, ottaen askeleen kohti tulevaa. Varmempana, ehjempänä. Energiasta täyttyneenä. Vahva jälleen... Runon nimi on Vahva . Sellainen mielikuva tulee myös Johanna Perkiöstä , kun hän lukee runoaan ääneen, vaikka ääni onkin sortua ja silmät kostuvat. –Luovuus syntyy tuskasta, ilosta ja onnesta, runoilija sanoo. Oman kirjan näkeminen omassa kirjahyllyssä on ollut Johanna Perkiön haave aina teinivuosista asti. Viime vuonna ilmestyneen Runokuplan aiheet kumpuavat eletystä elämästä, mutta myös ympärillä olevan tarkastelusta. Runoilija kuvaa prosessia kiteyttämiseksi ja puristamiseksi. Analyyttiselle ja syvälliselle pohtijalle runous on keino puristaa sitruunan mehut pieneen pähkinänkuoreen. Pitkä tausta kirjoittajana Järjestötoimitsijana JHL:ssä työskentelevä Perkiö on kirjoittanut aina. Alakoulussa hän odotti ainetunteja ja joutui joskus jopa vakuuttamaan opettajalle, että kyllä, aine on todellakin hänen itsensä kirjoittama eikä kenenkään aikuisen. Runoja hän ei itse juurikaan lue, sillä hän ei halua ottaa vaikutteita. Toki Tommy Tabermannin rakkauden ja intohimon runot ovat sydäntä lähellä. Runokuplan runot ovat muhineet pitkään. Teoksen runot ovat pöytälaatikon aarteita 15 vuoden ajalta. Julkaisuun tarjoutui viime vuonna harvinainen mahdollisuus, kun Mediapinta julkaisi Suomi 100 runokirjaa -sarjan. Sarjassa julkaistiin ilmaiseksi 750 runoteosta. Alun perin Perkiön piti kirjoittaa jatkoa Runokuplalle . Tämän syksyn mittaan hän kuitenkin pyörsi ajatuksen ja päätyi toisenlaiseen runokirjaan. Yhteiskunnallinen runokirja ilmestyy jouluksi Työn alla onkin vahvasti yhteiskunnallinen runoteos. Routarajalla on ilmestymässä jouluksi. Yhteiskunnallinen ääni kuuluu esimerkiksi Sorretut normit -runossa: Reiät nahkassa kiristetystä vyöstä, miten saada kiitosta tehdystä työstä. Lisää, lisää! Mikään ei riitä! Ahertajilta sorvin vain ottaa, on hällä pokkaa. Yhteisiä normeja sortaa. Ylväs tuo olevinaan ottaa heikommiltaan. Enempi tulisi raataa, mutta mikä tekijää enää kantaa? Kohta ei ole mistä antaa tai ottaa... Siihenkö yhteiskuntamme loppaa? Omanedunvalvontaa ja eurot edellä -ajattelua Johanna Perkiö näkee, että aikaamme leimaa hektisyys ja kiire sekä minä, minä -ajattelu. –Yhteiskunta voisi paremmin, jos auttaisimme toisiamme omanedunvalvonnan sijaan, hän pohtii. Häntä harmittaa myös eurot edellä -ajattelutapa. Siihen hän sai tutustua työskennellessään lähihoitajana yksityisellä puolella. Runoudella ja yhteiskuntamme hektisyydellä voi olla hyvinkin yllättävä yhteys. Johanna Perkiö toivoo, että runojen merkitys nousisi suuremmaksi, kun ihmisillä ei ole aikaa lukea laajempia teoksia. –Pienikin tekstinpätkä voi avata näkemään asioita, hän sanoo. Tytär haluaa runoja iltasaduiksi Vaikka Perkiö on lausunut runojaan useissa julkisissa tilaisuuksissa, ehkä se kaikkein rakkain yleisö löytyy kotoa. Seitsemänvuotias Linnea -tyttö on nimittäin se, joka toivoo äidin lukevan runojaan iltasaduiksi. Videolla Johanna Perkiö lukee otteita jouluksi ilmestyvästä Routarajalla-runoteoksesta.