Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Blogit Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

BC Nokian naisten päivän pelaaja 10/11: Maria tuli Töölöstä Epilään ja valitsi viisaasti BC Nokian – ”Kun pelaa korista, tuntee olevansa elossa.”

Helsingin hektisestä ydinkeskustasta Hyhkyn ja Raholan raukeille välimaille – paljon radikaalimmin ei asuinpaikkaa kai voisi vaihtaa. Maria Hiekkamäki , 21, kuitenkin teki sen. Hän muutti pari kuukautta sitten Töölöstä Epilään ja palasi samalla viiden vuoden tauon jälkeen BC Nokian paitaan. –En empinyt hetkeäkään. Tietysti halusin pelaamaan juuri BC Nokiaan. Täällähän kaikki alkoi, Maria eli Mara sanoo. Niin, Sorvassa varttunut Maria pelasi pikkutyttönä myös jalkkista, mutta meni isoveljen vinkin myötä Pasi Niemen vetämiin BC Nokian mikrotyttöjen harjoituksiin. Mutta sitä ennen piti harjoitella. –Pelkäsin, etten osaa tarpeeksi hyvin. Niin harjoittelin iskän kanssa koko kesän. Meillä on kori kotipihassa. Minä heitin, iskä palautti. –Kun sitten syksyllä menin harjoituksiin, olinkin aika hyvä. Alussa voi olla huono Episodi kertonee jotain Maran luonteesta. Haluatko olla aina ja kaikessa hyvä. Paras? –En sentään. Voin minä olla huonokin. Kuten nyt, kun aloitin media-alan opinnot aivan tyhjästä. Uskallan tunnustaa, etten osaa vielä mitään. Mutta kyllä minä myöhemmin haluan osata kaiken. Mara pääsi ensimmäisellä yrityksellä opiskelemaan medianomiksi Tampereen Tohloppiin. Ja sinne haluaa totisesti paljon lahjakasta väkeä, valmistuuhan Tohlopista elokuvaohjaajia ja käsikirjoittajia, nykypäivän unelma-ammatteihin. –Se oli vähän vahinko. En uskonut ollenkaan pääseväni sinne. Sitten tuli kutsu. Ja tässä sitä nyt ollaan: Maria on opiskellut kaksi kuukautta ja harjoitellut saman verran BC Nokiassa. –Alussa on ollut vähän vaikeuksia treenaamisen ja koulun yhteen sovittamisessa, mutta koko ajan kuitenkin paranee. Junnusta tuli konkari Helsingissä ToPon ja Capitalsin paidassa divaria pelannut Mara on yksi BC Nokian runkopelaajista. –Tuntuu hassulta. Olen aina ollut joukkueen junnu, nyt olenkin konkari. Onhan se outoa, mutta jotenkin hienoa. Tuntee itsensä tärkeäksi. Marian mielestä se onkin ehkä parasta BC Nokian joukkueessa. –Hesassa pelaajia on niin paljon, että aina löytyy tilalle uusi, jos joku epäonnistuu tai loukkaantuu. Täällä jokaisesta pidetään kiinni viimeiseen asti, tuetaan, autetaan, kannustetaan. Joukkue ei tule toimeen ilman juuri häntä. Jokaisella on tärkeä rooli joukkueessa. Omaa rooliaan Mara vielä vähän etsii. –Olen ollut joukkueen kanssa vasta pari kuukautta ja kesän olin melkein treenaamatta, kiertelin Euroopassa. Nyt pitää saada itsensä kuntoon. Eniten tekemistä on heiton kanssa. Ajan, en heitä Toisin kuin muut BC Nokian naiset, Mara mieluimmin ajaa kuin heittää. –Se sopii minulle, menen mielelläni vastustajasta ohitse. Tietysti siinäkin auttaisi, jos olisi myös heittouhka. Eiköhän sekin sieltä löydy. Viimeksi lauantaina kävin Annin kanssa kahdestaan heittelemässä. Miten sujui? –Annilla upposi, minulla on työn alla, Mara hymyilee. Ajoja seuraavat mahdolliset vaparit Maria lupaa heittää sisään. –Viivalla olen aika hyvä. Kuina tärkeää koris sinulle on juuri nyt? –Hm, hyvä kysymys. Miten siihen vastaisin? On se erittäin tärkeää, koko identiteettini on rakentunut koriksen ympärille, Mara miettii. –Sanon jopa niin, että pelatessa tuntee olevansa elossa. Epäonnistumiset vaihtuvat onnistumisiin, kaikki tapahtuu nopeasti, intensiivisesti, tunteet vaihtuvat. Sitä on elämä. Ja koris. No hyvä. Ehkä saamme tästä joskus elokuvan.