Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Blogit Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Kärsivälliset museoautoilijat toivat kuorma-autonsa Edenin rantaan ihasteltaviksi – "Käynnistys kestää 15 minuutista kahteen päivään"

–Pahimmillaan se on vikuri hevonen, mutta parhaimmillaan kuin sievä tyttö. Se kulkee hyvin, mutta mäkiin on varauduttava etukäteen. Näin kuvailee tamperelainen Jussi Kuortti vuoden 1941 Citroen T-45 kuorma-autoaan. Kuortin Citroen oli yksi noin 80 museokuorma-autosta, jotka ajettiin lauantaina kulkueena Nokian keskustan läpi Edenin satamakentälle. Paikalle kokoontui iltapäivän aikana satoja vanhoista autoista kiinnostuneita. Kuortin Nokialla esittelemän T-45:n kaltaisia autoja tuli Suomeen Saksasta välirauhan aikana yli 1 300, mutta enää 1980-luvulla Suomessa ei ollut enää yhtään ehjää yksilöä. Tässä vaiheessa iskivät vanhojen autojen entisöijät. –Runkoja, akseleita, hyttejä ja moottoreita on haettu peltojen laidoilta ja rakennettu. Tämäkin on monesta autosta tehty. Auto oli aiemmin Kuortin isällä, joka hankki sen vuonna 1989. Jussi Kuortilla on useampikin vanha auto. Se vie aikaa. –Se vaatisi enemmän aikaa kuin sitä on olemassa. Kulkiessa katsellaan pellonreunoja ja ladonnurkkia, mistä olisi minkäkinlaista raatoa saatavilla seuraavaan haasteeseen. Tältä näytti museokuorma-autojen kulkue Nokian keskustassa: Entiselle rekkakuskille tuli mieleen hienoja muistoja Koko työuransa rekkakuskina tehnyt nokialainen Pekka Svenn oli tullut paikalle 12-vuotiaan poikansa Mikaelin kanssa. Kaksikko kiersi Edenin kenttää vielä puolitoista tuntia paikalle tulonsa jälkeenkin. –Yhdellä jos toisellakin autolla on tullut ajettua. Hienoja, vanhoja muistoja. Isäkin ajoi aikoinaan sora-autoa. Ilmeisesti poikakin jatkaa ammattia, Pekka Svenn kertoo. –Kyllä pikkuisen on sellaiset suunnitelmat, Mikael Svenn myöntää. Pekka Svenn kertoo, että poika tulee saamaan häneltä muutaman vuoden päästä vuoden vanhan Ruotsin armeijan kuorma-auton, vuoden 1955 Volvon. –Niitä ei ole montaa Suomessa. Se on ollut 15 vuotta minulla. Ehostamme sen jossakin vaiheessa. Juuri sanoin pojalle, että muutaman vuoden päästä hän on varmaan sen kanssa täällä. Toivottavasti. Mikael Svenn ei vastusta asiaa. –Aika hyvillä mielin otan sen vastaan, pääsen metsään ajelemaan. Pomppii kuin jänis Lempäälässä asuvat 8-vuotias Iida Pohjola ja hänen äitinsä Kaisa Pohjola ovat tottuneita vanhojen autojen tapahtumien kiertäjiä. –Pikkuneiti on kyllä päässyt koko elämänsä osallistumaan näihin. Isälläni on täällä kuorma-auto näytillä, ja äitikin on täällä, Kaisa Pohjola kertoo. Pohjolan isän näytillä oleva auto oli vuosimallin 1967 Vanaja A6/47. –Isä löysi sen jostain ja toi sen kotiin, ja lähti siitä sitä kasaamaan. Lavalla kasvoi puita. Nyt puut on siirretty pihalle kasvamaan. Myös Iida Pohjola on päässyt kokeilemaan vaarinsa Vanajan kyytiä useamman kerran. –Se tuntuu ihan kuin olisi jäniksen kyydissä, se pomppii. Kaisa Pohjolan mukaa Edenin rannan tapahtumassa uutta perinteisiin museoautotapahtumiin verrattuna olivat työtapoja esittelevät näytökset. –Yleensä on vain ollut autoja rivissä, joita on päässyt katsomaan. Täällä on työnäytöksiä, joita on mielenkiintoista katsoa. Puukaasuauto kiinnosti väkeä Pieksämäkeläinen Olavi Nenonen esitteli Edenin rannassa, kuinka hänen vuoden 1935 Ford-puukaasuautonsa käynnistetään. Puukaasuautoilu ei ole kiireisen hommaa. –Käynnistys kestää 15 minuutista kahteen päivään. Periaatteessa 15 minuuttia riittää, kun kaikki on kunnossa. Täällä on mennyt kaikki hyvin. Puukaasuauton käynnistämisessä on monta vaihetta. –Pilkkeet pistetään pönttöön, eli tankataan. Vähän kouhotellaan, sitten imuri päälle ja tulet generaattoripönttöön. Sitten odotellaan niin kauan, että kaasua alkaa tulla, eli se palaa ulostuloputkessa. Sitten aletaan käynnistelemään. Kymmenet ihmiset piirittivät Nenosen autoineen, kun selostettu käynnistysnäytös alkoi. Ford oli käynnissä alle 15 minuutissa.