Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Blogit Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

BC Nokian naisten päivän pelaaja 8/11: Korisperheen mysteerityttö Carita oppi lajin alkeet Kangasalla: "Pyrintö kumoon puurolla, ponnarilla ja kolmosilla”

Carita Hautamäki on tuiki harvinainen tapaus koripallomaailmassa. Hän on kotoisin Kangasalta – eihän siellä kukaan pelaa korista? –Kyllä vain, mun isoveli pelasi. Itse harrastin voimistelua, showtanssia ja halusin olla myös cheerleadereissa. Sitten äiti äkkiä keksi uuden harrastuksen, koriksen, Carita muistelee. –Siinä seisoin ja väänsin itkua. En halunnut missään tapauksessa mennä korisharjoituksiin. Mieli muuttui vähitellen. –Mulla ei sitten kuitenkaan ollut tanssijan luonnetta. Se oli jotenkin liian taiteellista, tyttömäistä. Koristreeneissä oli sähäkkää, siellä mentiin kovempaa. Siitä tykkäsin. Niin alkoi korisura Kangasalla. Seura oli maineikas Kangasalan Urheilijat 68. –Olin meidän luokalla ainoa tyttö, joka pelasi korista. Joni Harjulan pohkeen jäljillä Velipoika pelasi Pyrinnössä ja sinne vei myös Caritan tie. Esikuva löytyi Pyynikiltä – keltainen Tipi jäntevässä pohkeessa. – Joni Harjulalla oli sellainen Tipi-tatuointi jalassa. Olin niin fani, että minulle hankittiin Tipi-paita. Tiedät kai, sellainen keltainen ankka. Se päällä kuljin Pyynikin palloiluhallissa. Joni Harjula oli heittäjä. Ja heittäjä tuli myös Caritasta. – Heikki Järnström oli yksi valmentaja. Opin heittämään, pallo lähtee nopeasti. Ja nyt harjoituspeleissä on mennyt myös sisään. Uskon heittooni, ja se auttaa paljon. Carita on samalla tavalla ”outo” kuin BC Nokian naisten toinen kolmostykki Elli Tapaninen – myös hän heittää mieluiten nollakulmasta. –Se paikka on jotenkin vaan kolahtanut mulle. Carita myös tietää heti, meneekö pallo koriin. –Kyllä sen tuntee kun pallo lähtee kädestä. Onko kierre oikea. Heittoja takana on paljon. Muuallakin kuin saleissa. –Meillä on pihassa kaksi koria, kertoo edelleen kotona Leinolassa asuva Carita. Lokakuun lopussa 20 vuotta täyttävä Carita siirtyi Pyrinnöstä Nokialla kaudella 2014. Hän debytoi naisten 1.divisioonassa jo ensimmäisellä kaudellaan. Nyt on siis alkamassa jo viides kausi naisten divarissa. Ja monet merkit viittaavat siihen, että tulossa on lopullinen läpimurto. Viime kaudella peliaikaa kertyi kahdeksan minuuttia ottelua kohden, nyt luvassa lienee roimasti enemmän vastuuta. Ja kotiyleisöä riemastuttavia kolmosia. Pyrinnön nipot Carita kertoo viihtyvänsä Nokialla erinomaisesti. –Täällä on rennompaa. Pyrinnössä ollaan jotenkin nipoja. Nytkin, kun lähdin BC nokiaan, sanottiin, ettei takaisin ole tulemista. Luulen, että jos lähtisin Nokialta johonkin toiseen seuraan, minut toivotettaisiin milloin vain takaisin BC Nokiaan, Carita vertaa kulttuuri-eroja. Entä miltä Nokia näyttää? –Onhan se aika pieni ja hiljainen. Ei Nokialla paljon ihmisiä liiku. En tosin käy paljon muualla kuin palloiluhallilla. Carita kirjoitti vuosi sitten ylioppilaaksi ja viettää nyt välivuotta. –Olen töissä päiväkodissa Ylöjärvellä. Tykkään tosi paljon olla lasten kanssa, mutta en ehkä sittenkään halua sille alalle. Kaikki on vielä auki ja mietinnässä. Välillä on vaikeaa Vaikka tytöllä on ikää vasta 19 vuotta, koripallon lopettaminenkin on käynyt mielessä. –Viime kaudella ajattelin, että nyt lopetan. Peli ei kulkenut eikä huvittanut. Tuntui siltä, etten osaa mitään. Avauduin äidille. Hän sanoi minulle, että tuo on ihan puuta heinää. Niin se kai sitten oli. Ainakin nyt tuntuu tosi hyvältä, Carita iloitsee. Mikä koriksessa on kaikkein parasta? –Varmaan itse peli. Pienet onnistumiset. Ja se kun voittaa tärkeän pelin. Puuroa ja ponnari Sunnuntaina edessä on kauden avauspeli Pyynikillä. Miten siihen valmistaudut? –Syön aamulla puuroa, sidon tukan ponnariksi ja menen ajoissa Pyynikille, Carita kertoo koruttoman tehokkaan kuvion. –Onneksi Pyynikin korit ovat minulle aika tutut. Uskallan arvata: ottelussa Carita upottaa kaksi kolmosta. Kannattaa mennä katsomaan ja kannustamaan, ottelu alkaa kello 13.30.